Viikko nro 1 – hidas juoksija

Viikko nro on mennyt ja hieman suunnittelua sotki tiistaina juostu Teeriniemen Taika Trail. Mutta ei mikään suunnitelma ole täydellinen. Tänään oli ohjelmassa 10 km lenkki. Juoksin sen maantiellä ja mukavastihan se sujui. Pienellä tiellä ei ole liikennettä juuri lainkaan. Samalla tuli kuunneltua Juoksumanian jouluspesiaalia. Aiemmin suhteeni podcasteihin oli nihkeä. En oikein tajunnut niiden ideaa. Nyt huomasin, että juoksulenkille podcastit soveltuvat hyvin. Jos hyvin suunnittelen, niin valitsen podcastin, joka on samanpituinen kuin juostava lenkki. Edellisessä kirjoituksessa listasin juoksemista kertovia podcasteja, mutta onhan niitä muitakin hyviä podcasteja. Helsingin Sanomat on laatinut hyvän listan, josta löytyy paljon laadukkaita podacasteja – Nyt kelpaa kuunnella.

Rahaa pankkiin

Näin aluksi menen 4 viikkoa siten, että kehitän kestävyyskuntoa eli kolme kertaa viikossa pk-lenkkejä. Sunnuntaisin on lenkki, joka kruunaa viikon, koska se on pisin. Ari Paunonen kirjoittaa tuoreessa Juoksija -lehden verkkokirjoituksessa seuraavasti: “Runsas matalatehoinen harjoittelu on kestävyyden kannalta kuin rahan laittamista pankkiin säästöön.”

Kävin joulukuussa Pajulahdessa kynnystestissä ja sieltä saadussa palautteessa luki mm. “Edelleen kynnysten suhteellinen osuus vihjaa, että hyödyt ihan varmasti juuri matalatehoisesta tekemisestä harjoitustasojen nostamiseksi. Täten suositeltavinta on jatkaa edelleen selvää PK-painotusta harjoittelussa.”

Juokse hitaasti, jotta voit juosta kovaa!

Paunonen kirjoitti Juoksija -lehdessä (9-10/2018) mielenkiintoista asiaa. Homman juju on, että juoksee hitaasti, jotta voi juosta kovaa. Tässä sitten suoraa sitaattia.

“Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (Kihu) fysiologian asiantuntija Ari Nummela kertoi Juoksijassa 2/2016 tutkimuksesta, jossa kuntojuoksijoiden ohjelmaan lisättiin kontrolloidusti riittävän keveitä harjoituksia. Kun juoksijoiden vauhti rauhoittui palauttavilla lenkeillä, heidän kaikki aerobiset ominaisuudet paranivat, myös tehokkaammat vauhti- ja maksimikestävyys.”

Mikä selittää sen, että juoksemalla hitaasti kunto nousee? Taas suoraa sitaattia.

“HIUSVERISUONET ovat kehon pienimpiä verisuonia. Ne kuljettavat happea ja ravintoaineita lihassoluille ja tuovat kuona-aineita takaisin. Mitä tiheämpi hiusverisuonisto lihaksissa on, sitä paremmin ne saavat happea ja energiaa. Aerobinen harjoittelu kehittää hiusverisuonistoa. Se myös parantaa hapenkuljetuksen tehokkuutta ja aineenvaihduntaa, kuten maitohapon poistumista lihaksista.

MYOGLOBMNI on lihasten proteiini, joka sitoo lihassoluun saapuvaa happea. Kun hapesta tulee pula fyysisessä rasituksessa, myoglobiini vapauttaa happea mitokondrioiden käyttöön tuottamaan lisää energiaa. Aerobinen harjoittelu lisää myoglobiinin määrää lihassoluissa.

MITOKONDRIOT ovat pieniä soluelimiä. Ne pilkkovat hapen avulla hiilihydraattia, rasvaa ja proteiinia energiaksi. Aerobinen harjoittelu lisää mitokondrioiden määrää ja kokoa.”

Miksi aloin juosta hitaasti?

Ennen toimin kuin amerikkalaisissa elokuvissa eli viikko treeniä sikana ja sitten olisin huippukunnossa. Vanha sanonta pitää paikkansa “ahneella on paskanen loppu”. Yleensä tehokuuri loppui joko loukkaantumiseen tai vitutukseen. Haidun juoksukoulussa keväällä 2019 tuli vihdoin tärkeä sanoma “on taito juosta hitaasti”.  Tuo lause muutti asennoitumiseni. Ryhdyin taitavaksi juoksijaksi, jopa niin taitavaksi, että kerran kävelijä ohitti minut.

Luin Juoksija-lehdestä, että Ingebrigtsenin veljekset pistävät ylämäessä kävelyksi, jotta rasitus ei nousisi liian kovaksi.  Ja nuo veljekset kandee googlata, jos ei sukunimi sano mitään. Ja tuon hitaan juoksemisen seuraus oli, että rasva alkoi palaa. Laihduin juoksukoulun aikana 15 kiloa.

Ja tältä se hidas juokseminen näytti maisemien suhteen.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Leave a comment