Viikko 37 – MRM45 km

Tätä varten tuli treenattua yli 900 km eli MRM45 km. Kisaviikolla ei mitään ihmeitä enää tehty, joten paljolti oli kyse levosta. Tosin päivää ennen kisaa kävin iltahämärässä ilmoittautumassa. La Sportiva esitteli kenkiä ja tuttuun tapaan ajattelin, että voinhan minä sovittaa. Eka pari, jonka laitoin jalkaani istui hyvin. Pyysin pikkaisen isompaa numeroa ja se oli siinä. Vasta kuitista katsoin, että minkä merkkinen kenkä. No sehän oli LS Jackal, Black/Poppy. Kengät istuivat jalkaani kuin sukka ja kokeilussa tuntui kuin lentäisin niillä. Ihmeellisen hyvät kengät. Mutta eihän niillä voinut kisaan lähteä, koska niitä en ollut vielä ajanut sisään. Mutta olen jo nyt varma, että tein hyvät kaupat. Tarjoushinta oli 139 € eli todella hyvä ja harvoin sitä pääsee testaamaan ihan maastossa ja vielä valmiiksi koeajetuilla kengillä. Uudet ovat uudet, mutta nehän muokkautuvat. Nyt pääsin kokeilemaan jo hieman muokattua ja olivat todella hyvät. Ehkä yksi syy kenkien loistavaan istuvuuteen on leveä lesti. Yleensä juuri ne istuvat minun jalkaani hyvin.

Vedenpitävä juoksutakki

Koska oli luvassa sadetta seuraavalle päivällä niin päätin siinä samalla tutkailla olisiko La Sportivan valikoimassa vedenpitäviä juoksutakkeja. Olihan siellä ja takki lähti mukaani hintaan 99 € eli siinäkin hyvä tarjous. Takki tuntui hyvälle ja päätin ottaa sen heti seuraavana aamuna käyttööni.

Uusi takki päällä lähdin sitten matkaan. Salomonin juoksurepussa oli 1,5 litraa vettä ja litra urheilujuomaa. Geeliä olin varannut siten, että puolen tunnin välein nauttisin 30 gramma. Heti juoksuun lähtiessä takareisi muistutti kireydestään ja ihan aiheesta, koska en lämmitellyt. Ja mikä kiire minulla oli heti lähdössä? Ja miksi takki päällä, vaikka vielä ei sada? Väärät valinnat saattavat kostautua.

MRM45 lähtö

Kiire oli jo lähdössä

Eka huolto – “en minä mitään tarvitse”

Alkumatka eteni hyvin eli ei mitään ongelmia. Vauhti oli vain hieman kovempaa kuin mitä olin suunnitellut. Ajatus oli, että menisin vk1 sykkeellä, mutta syke nousi välillä liikaa eli yleensä silloin, kun taakse kertyi porukkaa. Alkumatkasta eka ajatus on, että nostanpa hieman vauhtia, jos taakse ilmestyi juoksijoita. Toisaalta helposti lähdin seuraamaan muita juoksijoita huomioimatta, että onko se just minulle passeli vauhti.

Ratkaisun paikka – juostako heidän vauhtia vai ei.

Ensimmäisessä huollossa en ottanut mitään. Luotin, että onhan minulla kaikkea. Ei kovin fiksu päätös siinä 7 km kohdalla, koska mihin tässä oli kiire.

MRM45 huolto 7 km

7 km huolto

Juoksen toistuvasti harhaan välillä 10-12 km

Jossain vaiheessa huomasin juoksevani ihan yksin ja olin tyytyväinen, koska pääsisin vihdoinkin itselleni sopivaan vauhtiin. Tuumin, että seuraan sinisiä nauhoja ja onhan minulla Komoot puhelimessa ja siellä reitti tallessa. Kuulokkeita en viitsinyt laittaa korviini, koska jotenkin tuntuu epämukvalta, kun korva on tukossa. Ja niinhän siinä kävi, että pysähdyin huomatessani kyltin “Yksitysalue”. Palasin takaisin ja löysin helposti takaisin reitille. Mutta tämä oli jo varoitus siitä, että pahempaa voi olla tulossa.

Siinä 11 ja 12 km välissä oli kyltti, jossa luki 45 ja 75 ja jotain tekstiä Repovedestä. Tuumin, etten minä Repovedelle mene, joten tuo on varmaan 77 km juoksijoiden reitti. Enkä kuunnellut Komootin ohjeita, koska eihän minulla olleet ne kuulokkeet päässä. Ja niinhän siinä kävi, että jonkin ajan kuluttua soi puhelin. Minut ohjattiin takaisin reitille. Tulihan siinä juostua ainakin kilometrin verran ylimääräistä, mutta tuumin, että kyllä tämä sujuu, laitan Komootin uudestaan päälle ja alan kuunnella ohjeita.

Eihän siinä mennyt kuin kilometrin verran ja olin eksyksissä. Valitsin tällä kertaa ihan oikean polun, mutta nyt luotin Komootin ohjeisiin -“make u-turn”. Niinhän siinä kävi, että aloin sekoilla ja löysin takaisin polulle vasta kilautettuani kaverille. Kuvassa näkyy miksi Komoot sekoili. Sen mielestä käännyin liian aikaisin enkä edes ollut polulla.

Komoot eksytti minut

Luotin tekniikkaan ja eksyin

Tämän eksymisen jälkeen päätin, että keskityn seuraamaan sinisiä nauhoja ja annan Komootin olla ja tietenkin manasin kyseisen sovelluksen, että paska mikä paska. Toisaalta näin jälkeenpäin ajateltuna minun olisi pitänyt hankkia luujohdekuulokkeet. Komoot toimii hyvin, jos kuuntelee koko ajan. Sehän ilmoittaa käännökset etukäteen eli tässä tapauksessa olisin saanut tiedon, että käänny vasemmalle ja sitten olisin vaan päätellyt, että on tämä oikea paikka. Tai no olisin vaan seurannut niitä sinisiä nauhoja.

Nyt on vauhtia 13-18 km

Oltuani hetken paikoillaan ja puhelimessa oli syke laskenut. Tuoreilla jaloilla juoksin Pitkäjärven rantaa pitkin ja ohitin siinä juoksijoita. Hetken pysähtyminen oli tehnyt terää. Tosin en huomannut, että vauhti alkoi tippua. Ohittamani porukka saavutti minut 16 km kohdalla. Juoksin porukan mukana, mutta ilmeisesti Pitkäjärvi oli minulle liian paha rasti. Pohkeet olivat jumissa eli siinä krampin rajoilla, joten ei ihme, että minut ajattiin kiinni siinä 16 km kohdalla.

Vettä ei satanut, mutta välillä tuli käteeni vettä. Ihmettelin veden alkuperää ja tuumin, että jossain vuotaa vesi tai urheilujuoma. Kiroilin jo Salomonin laatua, mutta olin väärässä. Myöhemmin matkan aikana vasta hoksasin, että vettä pitävä juoksutakki hikoiluttaa. Sehän oli hiki, joka sieltä lensi, kun käsi heilahti sopivasti alas jossain kalliopaikoissa.

Juostessani kohti 21 km huoltoa pohdin, että hylätäänkö minut, koska en juossut reitillä ja varmaan juoksin jotain oikoreittiä pitkin. No jälkikäteen katsottuna minä juoksin pidemmän matkan kuin muut eli mun osalta 21 km huolto olikin kauempana eli jossain 22,7 km kohdalla. No päätin, että nyt maltilla. Pysöhdyin ja pyysin chipsejä. Otin chipsit mukaani jatkoin juoksemista. Miksi taas kiire jatkaa matkaa, vaikka jalat koko ajan siinä rajoilla, että kramppaako vai ei. Merisuolaa olin jo nauttinut pariinkin otteeseen.

Kramppeja välillä 25 – 30 km

Aikojen perusteella 25-30 km oli minulle vaikea. Kyseessä on tylsä reitti eli metsää ja kaiken lisäksi kompastelin pari kertaa ja se tarkoitti ongelmia. Kuinka ottaa nopeita askelia jaloilla, jotka siinä krampin rajoilla? Tällä pätkällä minut ohitti ne, jotka ottivat toisella taukopaikalla rennosti eivätkä hosuneet. Minä jatkoin juoksemista ja säikähdin, koska välillä myös lähentäjä kramppasi ja lonkat olivat jo aiemmin ilmoittaneet rastituksesta. Toisaalta vointi oli muuten hyvä ja tässä vaiheessa nauhojen seuraaminen oli helppo, koska oli vain yksi polku, jota seurata.

Piristyminen välillä 30-35 km

Vauhtien perusteella tieosuudet tekivät hyvää ja vauhti parani samoin mieliala. Juoksu ei varmaankaan ollut kaunista, mutta hyvävointisena jatkoin juoksemista. Jalat olivat koko ajan siinä tilassa, että krampit olivat koko ajan uhkana.

Nyt ei kulje 36-41 km

Tämä väli oli paha aikojen perusteella, mutta henkisesti helppo. Tässä vaiheessa Pitkäjärvi oli jo kierretty ja mukavaa tuttua reittiä takaisin päin. Täällä oli kohta, jossa piti kiivetä ojantörmälle ja siinä vasemman jalan lähentäjä kramppasi. Kun iso lihas kramppaa niin siinä ei auta kuin rauhoittua. Kävelin hetken ja koitin oikaista itseni pitkäksi. Kramppi hellitti ja aivoissa oli mukava ajatus. Siellähän odottaa vielä viimeinen huoltopiste. Nyt osasin ottaa huollon maltilla. Kolme mukillista Coca Colaa ja kolme pussia suolakurkkua. Vettäkin tarjottiin juomareppuun, mutta sanoin, että on minulla vielä vettä. No kohta selvisi, ettei ollut. Mutta olipas virkistävä huolto!

Loppukiri

Hyvä tankkaus ja vihdoinkin sitä vettä tuli taivaalta. Ei tullut takkia turhan takia puettua. Juoksin sen mukaan, miten jalat antoivat myöden ja jossain vaiheessa kuulin ääntä takaa. Yhdessä alamäessä päätin sitten kokeilla, että suostuisivatko pohkeet yhteistyöhön. Juoksu alkoi kulkea, viimeiset kolme kilometriä kulkivat sitä rataa mitä olin ajatellut juoksevani jo aiemmin eli 7:49, 6:42 ja 7:59.  Ei ohittanut minua kukaan enää

Mitä opin?

Polkujuoksussa ylämäet kannattaa kävellä, koska pohkeita pitää säästää. Lammikoiden yli ei kannata hyppiä, koska kannattaa säästää pohkeita. Malttia hankalassa maastossa, jossa käännytään ja mennään ylös ja alas, koska kannattaa säästää pohkeita. Ja se takki. Ota mukaan, mutta laita sadetakki päälle vasta siinä vaiheessa, kun alkaa sataa. Keskity seuraamaan reittiä äläkä hosu. Loppuaika taisi olla 7 tuntia ja 18 min. Pienellä maltilla se olisi ollut lähes 2 km lyhyempi matka ja olisin selvittänyt reitin seitsemässä tunnissa.

Vahingot

Verirakko oikean jalan isovarpaassa ja viereisessä varpaassa. Siinä kaikki jalkaongelmat. Kisan jälkeen palelin kotina peittojen alla, mutta se meni pian ohi. Jalat hieman jäykät kävellessä portaita alaspäin.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Leave a comment