Mukavasti sujuu matka kohti 45 km polkujuoksua eli MRM45. Minulla on luottavainen olo, koska onhan tässä jo useampi viikko takana hyvää treeniä ja nyt loppupäässä ohjelma on erittäin mielenkiintoinen. Oman mielenkiintonsa harjoitteluun tuo se seikka, että treenejä voikin olla kolmena päivänä peräkkäin. Lisäksi treenit ovat hieman koventuneet, joka on mukava asia. Loppua kohden sitten lepoa ja mikäs on lähteä matkaan sitten 12.9.2020, kun keho on levännyt.
Motivaatiosta
Mikko Törmälehto kirjoitti hyvin motivaatiosta. Motivaatio ei ole jotain, joka vaan tulee.
“Motivaatio ei valitettavasti tule toivomalla, se tehdään. […] Passiivisen odottamisen sijaan täytyy siis tehdä aktiivisesti tekoja. Jos tekoja ei tehdä, motivaatio ei saa myöskään mahdollisuutta syttyä. Kun motivaatio loistaa poissaolollaan, älä tyydy siihen vaan kysy itseltäsi, “miten voisin lisätä motivaatiotani?” Lähde rohkeasti tekemään tekoja, vaikkei ne juuri sillä hetkellä tuottaisikaan mielihyvän tuntemuksia. Näin annat itsellesi mahdollisuuden motivoitua.” (Törmälehto 2019.)
Tuo sitaatti tuo mieleeni tarinan, jonka olen joskus lukenut kahdesta kivenhakkaajasta. Kun heiltä kysyy, että mitä teet niin ensimmäinen vastaa vihaisena – minä hakkaan näitä saatanan kiviä. Toinen puolestaan vastaa innostuksesta hehkuen – minä rakennan temppeliä.
Minun temppelini on juosta 45 km polkujuoksua. Jokainen harjoituskerta on siksi iloinen hetki. Näen kuinka selviydyn matkasta. Toisaalta jokainen harjoituskerta lisää motivaatiota, koska olen aina vaan lähempänä tavoitetta. Lisäksi juoksu kulkee aina vaan paremmin.
