Viikko 32 – lepoa kohti

Erittäin hyvä viikko, koska tuli juostua 45,6 kilometriä. Siitä oli 17 km polkujuoksua ja mukana ovat myös mäkivedot. Yhteissumma on hyvä, koska se on sama kuin polkujuoksun 45 km. Hyvälle tuntuu kropassa, vaikka hieman haastellinen oli viikonloppu eli pe mäkivedot, lauantaina 17 km poluilla ja sunnuntaina vielä TV 70 min.

Lepo on suoritus

Tänään minulta kysyttiin – aiotko levätä? Vastasin, että kyllä, koska maanantai on lepopäivä. Työ on tehty ja mikä sen parempi kuin suorittaa kunnolla myös maanantain lepopäivä. Nyt sitten odottelen rauhassa superkompensaatiota.

Kunto ei nouse harjoituksen aikana. Harjoitus ei kehitä, se vain kuluttaa kehon voimia ja jopa tuhoaa lihassoluja. Kovan fyysisen rasituksen aikana lihakset vaurioituvat, niihin tulee eri-laisia mikrovammoja, hermosto väsyy ja energiavarastot tyhjene-vät. Jokainen harjoitus on sekä fyysinen että psyykkinen stressi, johon keho reagoi vahvistamalla rasituksien alla olleita elimiä ja lihaksia.Sopeutumisprosessi käynnistyy vasta varsinaisen harjoituksen jälkeen kehon ollessa lepotilassa. Levon aikana kunto palautuu, elimistö korjaa harjoituksen aikana saatuja vaurioita ja täydentää energiavarastoja. Keho pyrkii myös ennakoimaan mahdollisia tulevia rasituksia nostamalla fyysistä kuntoa aiempaa korkeammalle tasolle. Elimistö siis kompensoi ensin harjoituksen aiheuttamia ”tuhoja”, jonka jälkeen vuorossa on vielä ns. superkompensaation vaihe. Tässä vaiheessa kunto nousee entistä paremmalle tasolle. Nimenomaan superkompensaatio on prosessi, joka nostaa urheilijan suorituskykyä. (Yury Shikalov, Juoksukoulu – opas juoksuharrastajille, 20.)

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Leave a comment