Viikko 19 – onnistunut mäkijuoksu

Nyt on menossa taas vähän kovempi viikko ja sehän sopii. Erityisen hyvin onnistui mäkijuoksu. Yleensä mäkijuoksun jälkeen on paha olo. Nyt oli toisin. Olo oli hyvä ja kaiken lisäksi sain nousevan trendin eli jokainen veto oli edellistä kovempi. Oli kiva päättää treeni kovaan vetoon. Usein ongelmana on ollut, että se kova veto on jo tehty ja sitten tulee vielä lisää vetoja. Vasta nyt alan oppia kuinka juosta intervalleja. Eihän niitä ole koskaan tarkoitettu sellaisiksi, että ne vedetään täysillä.

Saksalaista alkuperää

Minulle oli hieman yllätys, että intervalliharjoittelu onkin saksalaista alkuperää. Olin aina siinä uskossa, että kyse olisi ollut ruotsalaisten keksinnöstä. Onhan Ruotsilla sellainen suurjuoksija kuin Gunder Hägg, jolla oli jossain vaiheessa maailmanennätykset 1500 metristä 5000 metriin saakka.  Niin sitä erehtyy. Intervalliharjoittelun keksi saksalainen Woldemar Gerschler jo 1930-luvulla. Hän kehitti menetelmää yhdessä kardiologi Herbert Reindelin kanssa. Tässä aiheesta pari linkkiä.

Gerschlerin ja Reindelin intervallin kaava oli laadittu tarkasti. Tiivistettynä kaava meni jotakuinkin näin. Juostaan matka sykkeellä, joka on 85 % maksimista ja sitten palautumisvaiheessa annetaan sykkeen laskea 65 % maksimista. Siis ei alun perinkään ole ollut tarkoitus juosta täysillä, se 85 % riittää.

Mitä ne ruotsalaiset sitten keksivät?

Gerschleiltä kysyttiin joskus, että mitä hän on mieltä fartlekistä? Hän vastasi, että fartlek on liian epätäsmällinen. Siis mikä fartlek? No ruotsalaiset keksivät sen 1930-luvulla. Ruotsihan ei pärjännyt Paavon Nurmelle koskaan, joten jotain oli keksittävä. Gösta Holmér kehitti sitten menetelmän nimeltä fartlek, jonka ideana on vaihdella vauhtia. Juostaan tavallista vauhtia ja sitten jokin pätkä vedetään kovaa ja taas palataan tavalliseen vauhtiin. Menetelmä tunnetaan ympäri maailmaa nimellä fartlek. Tämä Gösta voitti olympiapronssia vuoden 1912 olympialaisissa. Hänen lajinsa oli 10-ottelu.  Holmér kehitti menetelmän Ruotsin oloihin. Talvella ei ollut yleisurheilukenttää, jossa harjoitella. Niinpä Holmér sovelsi, että matka voi olla mikä vaan ja toisaalta maastokin vaihtelee eli lenkeistä saadaan varsin mukavia.

Pärjäsivätkö ruotsalaiset? No totta vie pärjäsivät. Gunder Hägg juoksi vuonna 1942 kymmenen maailmanennätystä 82 päivän aikana. Ja mieshän oli lähes Paavo Nurmen luokkaa, koska hän otti haltuunsa maailmanennätykset sekä 1500 metrillä että 5000 metrillä. Kova oli myös Häggin maamies ja kilpakumppani Arne Andersson. Hän hyötyi ruotsalaisten uudesta menetelmästä ja piti hallussaan mm mailin maailmanennätystä enne Roger Banisteria, joka rikkoi sen ja alitti ensimmäisenä maagisena pidetyn neljän minuutin rajan. Lisää tietoa fartlekistä eli vauhtileikittelystä löytyy seuraavista linkeistä.

Opinko mitään?

Hyvin opettavainen viikko ja kieltämättä kiva tutustua historiaan. Saksalaiset kehittivät intervalliharjoittelun saksalaisella tarkkuudella ja sillä tuli menestystä. Tunnetuin menetelmän käyttäjä on Rudolf Harbig, joka vuonna 1939 juoksi maailmanennätykset sekä 400 että 800 metrillä. Mutta ei menetelmässä vedetä täysillä ja lisäksi siinä juostaan aika lyhyitä matkoja. Historiankirjoja lukemalla saa vääriä mielikuvia, koska tarinoita väritetään. Ja yleensä nähdään urheilija vain kilpailuissa, jolloin he tietenkin vetävät täysillä.

Sunnuntaina nautiskelua

Sunnuntaista on tullut nautiskelupäivä. Pitkä lenkki ja syke pk-alueella. Tällä kertaa juoksin polkujuoksua ja hyvin sujui. Tosin alamäessä meinasi syke nousta, kun koitin opetella juoksemaan mäet alas vauhdilla. No loppumatkasta sitten jarruttelin, jotta syke pysyi mukavasti pk-alueella. Ja tässä vidopätkää maastosta.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Leave a comment