Kevyt viikko, jossa oli mm tasavauhtinen kova 3 km. Kivahan sellainen on juosta, mutta kalorinkulutuksen kannalta tuollainen 3 km rutistus ei ole laisinkaan hyvä juttu. Kaloreita palaa vain yhden oluttuopin verran. Lisäksi tuollainen tiukka rutistus pitää valmistella eli on mm alkulämmittelyt. Pitkän lenkin etu on, että kaloreita palaa, juokseminen on kevyttä ja helppoa ja se ei vaadi mitään esivalmisteluja. Loppuviikosta mietin VL -treenin yhteydessä tekniikkaa. Tokmannilta hankittu 20 euron kamera olikin ottanut kuvaa, joten jotakin analysoitavaa on nyt tallessa.
Hölkkääjä vai juoksija?
Olen koittanut työstää sitä, että minulla on kanta-askel. Jalka osuu maahan kantapää edellä. Varpaat osoittavat kohti taivasta kuten tässä alla olevassa kuvassa näkyy.
Kuvasarja kertoo koko tarinan eli kuvassa kolme jalka voisi jo painua alas tartaaniin. Siinä saisin nopean kosketuksen päkiällä, mutta ei. Alan suoristaa polvea ja varpaat, jotka osoittivat kohti tartaania kuvassa 1,2 ja 3 osoittavatkin ylös taivaalle kuvissa 4,5 ja 6.
En tiedä mistä on kyse, mutta löysin videon. Se saattaa selittää mistä on kyse. Minä en juokse vaan hölkkään.
Toisaalta kyllähän Therese Johaug menee 10 000 metriä aika vauhtia just tuolla samalla tekniikalla. Ja mitä sanoikaan valmentajavelho Gjert Ingebrigtsen? Hän totesi, että tekniikkaharjoittelu on kuitenkin yliarvostettua ja Johaug ei hyötyisi siitä mainittavasti (Juoksija-lehti).
