Valelääkäri, puoskari ja tiskirätti

Lääkäri on lääkäri vain silloin, kun hänellä on kyseiseen ammattiin pätevöittävä koulutus. Muut eivät saa kyseistä nimikettä käyttää puhumattakaan siitä, että toimisivat lääkärin tehtävissä. Jos kuitenkin henkilö toimii lääkärinä ilman pätevöittävää koulutusta on hän nk. valelääkäri. Viranomaiset eivät katso toimintaa suopeasti vaan langettavat valelääkärille rangaistuksen, vaikka tämä olisikin ollut huomattavasti parempi kuin sellainen oikea koulutuksen saanut lääkäri. Koulutus takaa pätevöityneelle lääkärille myös sen, että hän tekee päätöksiä koulutuksensa nojalla. Hänen ei tarvitse ottaa neuvoja vastaan keneltäkään paitsi ehkä lääkefirmalta.

Opettaja kouluttautuu myös akateemisesti, mutta ei nauti samanlaisia etuisuuksia kuin lääkäri. Opettajana voi toimia ainakin väliaikaisesti sopivaksi katsottu henkilö. Neuvojia riittää taatusti, koska opettaja ei ole lääkärin asemassa. Hän on vain tiskirätti, joka kaivetaan esiin silloin kun on sotkettu tarpeeksi ja kun on taas puhdasta niin sivuun vain. Tämä on se opettajan osa, vaikka joku muu voi jotain muuta väittää. Se hyvä puoli tuossa on, että opettajaa tarvitaan ainakin silloin, kun kaikki on mennyt pieleen.

Lääkäri luottaa tieteelliseen tietoon tai ainakin koulutus perustuu siihen olettamukseen, että tiede on se mihin lääkäri viime kädessä nojaa päätöksensä. Vastakohta tällaiselle tieteen korostamiselle on puoskarointi. Puoskari ei kouluttaudu, koska hänen ei tarvitse. Puoskari oppii lääkärin ammatin toisin, hän on itseoppinut lääkäri. Nykyaikainen puoskari osaa myös perustella toimintansa varsin tieteellisiltä kuulostavin termein. Osa onnisuu jopa kehittelemään vakuuttavia oppirakennelmia. Tähänkin ilmiöön lääkärikunta voi suhtautua siten, että voihan tuo olla toimivaa, mutta älkää väittäkö sitä lääketieteeksi.

Opettaja ei pääse yhtä helpolla, koska opetuksen kentällä tieteellisiä perusteluita ei kaivata. Puoskaroinnille jää enemmän tilaa. Joku ilkeämielinen voi jopa väittää, ettei mitään kasvatustiedettä ole. Ja vaihtoehtoisen kasvatuksen ylivertaisuuden todistamiseen riittää, että joku opettaja on joskus jonkun koululuokan kohdalla ollut jossain suhteessa menestyksekäs. Mihin opettajaa ja kasvatustiedettä tässä tapauksessa tarvitaan?