Kuuntelin tänään Ylen Puhe lähetystä. Joku puhui siellä uskomuslääketieteestä ja puoskaroinnista. Asiaa siinä oli paljonkin, mutta omiin kokemuksiin nojautuen voin sanoa, että se lääketiede on usein juuri sitä samaa. Kävin näyttämässä olkapäätäni, joka oli paskana. Yksityisellä puolella lääkäri kertoi kaiken olevan ok ja määräsi Buranaa. Ehkä hän uskoi, että aika parantaa ja Burana, jos mikä auttaa. Oliko kyseessä puoskarointi vai tieteellinen analyysi. Luultavasti ei kumpikaan vaan sokea usko siihen, että Burana toimii ja lopulta aika parantaa.
Aikani jahkailtuani menin sitten tutun naprapaatin luo. Sitten se vuosia vaivannut olkapää oli parempi kuin vuosiin, se oli taas terve. Toisaalta ehkä kyse oli uskomuksesta, koska naprapaatilla ei ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa. Maksoin molemmille ja molemmat auttoivat omalla tavallaan. Lääkäri tosin hoiti homman 5 minuutissa ja naprapaatilta meni 20 min aikaa.
Kela ei korvannut kumpaakaan ja vakuutusyhtiöltä en muista koskaan kysyä. Siellä on kuulema ne pätevimmät asiantuntijat. Ne saavat olkapään kuntoon ihan etänä ihan samalla samalla tavalla kuin parantajat ennen vanhaan.
Ja miksei mun slogan kelpaa “korvaamaton vakuutusyhtiö!”






Puoskarihoidoista on tullut helmikuussa 2014 kirja Simon Flint, Villit vaihtoehdot. Uskomushoitokritiikkiä viisaille, Nordbooks 2014. Kannatta lukea.