Matkani 24 tunnnin juoksuun nivelrikon kanssa – osa 1

Juoksumattolla jalat

Jokainen askeleeni kertoo tarinaa laajemmasta kokonaisuudesta. Tässä tarinassani nivelrikko polvessani ei ole este, vaan mahdollisuus uudelle polulle. Tänään tämä polku johtaa minua 24 tunnin juoksutapahtumaan.

Kuullessani vuonna 2023 diagnoosin – polvessasi on nivelrikko –, mietin, päättyisikö hyvin alkanut juoksuharrastukseni tähän. Sain diagnoosin vaiheessa, jossa olin samana vuonna jo juossut yli 900 km, mikä toi mieleeni kaksijakoiset tunteet. Nivelrikko oli jo vaikuttanut silloin, kun aloitin juoksuharrastuksen vuonna 2019. Tuolloin en ollut tietoinen nivelrikosta enkä siksi murehtinut sen vaikutusta.

Onneksi nykyään on internet, josta voi ammentaa muitakin ratkaisuja kuin lääkärin minut säikäyttänyt ehdotus “tekonivel’. Huomasin, että juoksevathan monet ihmiset, joilla on nivelrikko. Lukemani mukaan myös tekonivelen kanssa voi juosta. Lisäksi nykyisin on käytössä tekoäly. Kysyin tekoälyltä, mitä nivelrikkoisen tulisi tehdä, jos haluaa juosta. Jo ensimmäinen neuvo herätti minut: “Lämmittele”.

Miksi Kokkola ja 24 tuntia?

Valitsin Kokkola Ultra Runin, koska juoksin siellä ensimmäistä kertaa kuusi tuntia, ja vuonna 2023 suoritin siellä 12 tunnin juoksun. Radalla ei ole nousuja, ja sen pituus on hieman yli 800 metriä, joten huoltopisteeseen ja lähimpään bajamajaan on aina alle kilometrin matka. Jos jotain sattuu, apu on lähellä. Ja jos tarve keskeyttämiseen ilmenee, hotellille on vain lyhyt matka. Lisäksi minua viehättää, että Kokkolassa voi asioida myös ruotsiksi.

Kahdentoista tunnin juoksun jälkeen olin vielä hyvässä kunnossa. Kello oli 12 illalla, ja juoksuradan varrella olevat soihdut loivat tunnelmallisen ympäristön. Radan varrella oli kannustajia. Eräs humalainen mies kommentoi iloisesti jokaisen ohittavan juoksijan kohdalla “kiitos, kiitos” ja taputti käsiään. Yksi vanhempi nainen antoi vinkin: “Kävele välillä ja lepuuta jalkojasi.” Neuvo oli hyvä, sillä lyhyen kävelyn jälkeen jalkani tuntuivat taas yhtä virkeiltä kuin ensimmäisen tunnin aikana.

Yö oli haasteellinen, sillä en löytänyt jaloilleni hyvää asentoa kuin hetkittäin. Aamulla olin kuitenkin jo kunnossa ja oli mukava käydä seuraamassa kello 11 aikaan, kuinka 24 tunnin juoksijat selviytyivät. Siitä heräsi ajatus, että vuoden kuluttua osallistuisin itsekin 24 tunnin juoksuun.

Nivelrikko

Runsaan kuukauden kuluttua 12 tunnin juoksusta, Mikkelin puolimaratonilla, oikea jalkani tuntui lämmittelyssä huonolta, enkä aluksi pystynyt juoksemaan. Lopulta kuitenkin juoksu sujui, kun lähdin matkaan. Seuraavina päivinä jouduin kuitenkin kävelemään ontuen. Päätin näyttää jalkaani fysiatrille toivoen saavani hyviä neuvoja, joiden avulla voisin jatkaa juoksuharrastustani ilman leikkausta. Lääkärikäynti ei kuitenkaan sujunut toiveideni mukaan, sillä fysiatri ehdotti tekoniveltä ja röntgenkuvauksen tarvetta. Olin pettynyt, sillä odotin lääkärin kertovan, ettei mitään suurempaa ongelmaa ole ja kehottavan minua aloittamaan tietynlaiset harjoitukset. Röntgenkuvat kuitenkin paljastivat, että polvinivelessäni on keskivaikea ja patellofemoraalinivelessä vakava artroosi.

Tee asioita toisin

Nivelrikkoisena olen oppinut tekemään asioita toisin, joskus ehkä hieman tyhmästikin. Jo pitkään ennen diagnoosia olin siirtänyt toimintoja vasemmalle jalalleni. Esimerkiksi ojanylityksessä aina vasen jalka ponnisti, ikään kuin ottaen osan oikean jalan tehtävistä itselleen. Tämä oli tietenkin korjattava, mikä tarkoitti jalkojen harjoittamista erikseen. Siis oikea ja vasen jalka tekivät samoja liikkeitä, mutta erillään, yksi jalka kerrallaan.

Ennen alkulämmittely ei ollut rutiinissani, mutta nykyään ymmärrän sen merkityksen paremmin. YouTube:ssa on muuten erinomainen sarja ruotsiksi “Artrosinformation, Artrosskolan på Gotland“,  jossa mainitaan juuri lämmittelyn tärkeys nivelen toimintakunnon kannalta.

Ennen en juurikaan kiinnittänyt huomiota saliharjoitteluun tai core-harjoituksiin, mutta nyt alan ymmärtää niiden tärkeyden. Kaikkien lihasten on oltava kunnossa, jotta polvi voi hyvin.

Tilanne tänään

Polvi on hyvässä kunnossa, sillä se ei särje yöllä eikä päivällä. Juostessa en tunne juuri mitään, paitsi ehkä satunnaisesti jotakin pientä tuntemusta. Venytellessä huomaan, että oikean jalan kantapäätä en saa venytettyä pakaraan saakka. Vajaus on melko suuri, eikä jalka suoristu täysin. Myös länkisäärisyys on havaittavissa. Painokin on jostain syystä noussut – mahtaakohan syynä olla saliharjoittelu?

 

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *