Olen ollut pari päivää leikkauskurssilla eli kurssilla, jossa leikataan videoita. Pari ensimmäistä päivää meni aineiston järjestelyyn. Tosin sitten, kun se oli järjestyksessä niin 30 sekunnin mainos syntyi hetkessä. Kukaan tuskin haluaisi nähdä sitä versiota, jossa kaikki vaan lätkäistään peräkäin. Se olisi ainakin tunnin ellei jopa kahden tunnin mittainen mainos, jossa ei päätä eikä häntää
Tylsää rutiinia täytyy kestää, koska sekin työ on tehtävä. Materiaalia ei voi alkaa työstää ellei sitä ole käynyt läpi. Organisointi on kaiken perusta. Loppu on sitten tiivistämistä eli vain olennainen jää jäljelle ja silti siinä on tarina. Noin sen pitäisi mennä. Tosin yhteisöllisessä tuottamisessa tehdään juuri päin vastoin eli kaikki vaan samaan läjään satunnaisessa järjestyksessä. Tuloksena on harmonian sijasta kaaos.
Valitettavasti näitä huonoja piirteitä on siirtynyt opiskelun maailmaan eli opiskelija kokoaa työnsä menetelmällä copy & paste eli hän kopioi netistä ja liittää löydökset peräkkäiseen järjestykseen. Siinä se paljon mainostettu taito mitä tulevaisuudessa tarvitaan eli näppäinkomento CTRL+C ja CTRL+V. Tulosta tulee nopeasti ja sehän on pääasia, koska jokainen on luova omalla tavallaan.
Kurssilla tuli välillä napinaa siitä, että tämähän on rutiinia, jolloin vetäjän vastaus oli “tiedätkö mitä leikkeet sisältävät ellet ole edes katsonut niitä?” Lopputuloksena syntyy tietty omaperäisiä teoksia, joita nykyakana voidaan pitää luovina teoksina, koska onhan henkilö ne itse tehnyt. Mutta onko kohta enää oikeita ammattilaisia, vai onko tulevaisuus pelkkää leikkaa ja liimaa oman mielesi mukaan?
