Alussa syke oli kymmen pykälää suunniteltua ylempänä kuin olin suunnitellut. Sitä se kilpailu teettää. Aloitin hitaasti, mutta joku juoksi silti perässä. Ehkä sekin osaltaan vaikutti siihen, että vauhti oli hieman päälle aerobisen kynnyksen.
Sitten 9 km kohdalla lisäsin myös hieman vauhtia, koska siinä alkoi helppo osuus. Sitten tuli se Pitkäjärvi, joka nimensä mukaisesti on todella pitkä. Kalliota ylös ja alas. Koetin mennä hitaasti, mutta rankaa oli, koska alas piti jarrutella ja koko ajan riski liukastumisesta. Ja tällä pätkällä se selvisi, kuka siellä takana juoksee. Sehän oli nainen, joka kiitteli kun hyppäsin polulta sivuun ja annoin hänelle tilaa ohittaa.
Vihdoin viimein tuli tieosuus ja juoksin sen naisen kiinni 22 km huollon kohdalla. Tarkkailin sykettä ja pidin rajana 155 eli hapoille ei olisi varaa mennä. Tosin siinä viimeisessä ylämäessä ennen huoltoa menin hapoille, koska olin suunnitellut käveleväni huoltoon. Pulloista korkit auki ja muutenkin valmistautuminen huoltoon.
Vaikeudet alkavat eli kramppi iskee
Hyvä huolto ja sitten se nainen vaan läksi. En pysynyt perässä. Taivalsin pitkään ilman mitään erikoista. Varpaat osuivat usein kiveen. En tykännyt lainkaan maastosta eli suppaa alas ja sitten ylös ja samaa uudestaan ja uudestaan. Pohkeet alkoivat kramppailla ja vasemman jalan reisi myös. Nousuissa kivien päälle yms. menin aina vasen jalka edellä, koska oikea jalka … siinä on se rikkinäinen polvi
Ja se Pitkäjärvi, sen toinen puoli ei meinannut millään loppua. Tieosuudella ihmettelin, että kuka tulee takaa. Sieltä tuli kisailija, joka käveli. Hän sanoi, ettei pysty juoksemaan polvensa vuoksi. Siis minä juoksin ja hän vaan painoi ohi – käsittämättömän lujaa käveli. Toisaalta minä varoin kramppeja ja juoksu oli vajavaista. Kokeilin voisinko kävellä yhtä nopeaa kuin se ohittanut mies – ei onnistunut. Hän tarjosi minulle suolaa, mutta sanoi, että minulla on, mutta ei tunnu auttavan.
Jossain vaiheessa 77 porukkaa alkoi tulla ohi eli kisan kolmonen ja nelonen. Ja sitten se tapahtui. Huuto takaa – Hienoa Jari! Pelikaveri lenkkeilykaveri, joka oli tänään 77 km matkalla painoi ohi. Annoin kohteliaasti tietä ja lyhyesti ehdittiin jutella.
Huolto auttaa
Sitten viimein koitti 36 km huolto. Coca-colaa ja ystävällisesti toimitsijat täyttivät molemmat juomapulloni. Otin toiseen urheilujuomaa ja toiseen vettä. Vauhtikarkkeja söin alkumatkasta niin paljon, että olin lopettanut niiden nauttimisen jossain 30 km kohdalla. Olin täysi. Ja huoltoa ennen olivat nesteet loppuneet.
Sitten loppuosuus olikin helppo. Maistelin pieniä suullisia urheilujuomaa usein. Minun olisi tehnyt mieli juosta, mutta jalat kramppasivat, jos vähänkin vauhdikkaampaa yritin. Pohkeisiin pitää saada jatkossa voimaa, jotta juoksu kulkisi. Ongelmana on, että kun yrität nilkalla saattaa niin kramppaa ja sitten on juostava hokijuoksua eli hölkkää.
Minihän siihen aikaa yli 7 tuntia ja Garminin mielestä matka oli 47 km eikä 45 km. Kotona sitten varpaiden tarkistus. Onhan siellä rakkoja. Tähänkin on jatkossa panostettava eli huollettava varpaita jo kaksi viikkoa ennen eli rasvausta. Ja Compeed rakkopuikko pitää ottaa kokeiluun.
Matkalla nähtyä. Neljä hakaneulaa, joku pudottanut (ei laittanut niillä numerolappua). Puolikas banaani – tippunut repusta? Pieni käärme.
Potkin reitillä irti ainakin 20 kiveä. Seuraavan vuonna uudestaan, mutta ei minusta vieläkään ole sille 77 km matkalle. Ja tiukka tekee tuo 45 km, mutta aloittelijan minä vielä olen.
Krampeille jatkossa stoppi
Mikkelin puolimaratonilla minulla oli kramppeja. Nyt oli kramppeja, joten jotain tässä on keksittävä. Lueskelin aiheesta ja yksi apu voisi suolakurkkujen liemi. Tuo on helppo toteuttaa eli lientä pienneen pullon ja eihän sille liemelle ole muuta käyttöä. Yksi syy miksi suolakurkun liemi toimii voisi olla sen sisältämä natrium ja kalium. Suolakurkkumehu kuten jotkut sistä kutsuu, saa ilmeisesti suussa aikaiseksi refleksin, joka lähettää lihaksille kiellon krampata. Tästä on myös olemassa tutkittua tietoa. Tosin tutkimuksissa suolakurkkulientä on verrattu tavalliseen veteen ja suolakurkkuliemi on ollut niissä tutkimuksissa 40 kertaa tehokkaampi kuin vesi.
Yksi tehokas apu voisi olla myös banaani. Siinä on lihaksille polttoainetta eli hiilihydraatteja ja se sisältää magnesiumia. Ja onhan banaanissa myös kaliumia. Se tosin on myytti, että magnesiumin puute olisi kramppien syynä. Lisäksi magnsimin tankkaaminen aiheuttaa minulle vatsaongelmia. Siksi jätän magnesium poretabletit nauttimatta. Kompressiosukkia olen jo kokeillut eivät auta. Mutta on minulla vielä yksi keino eli mäkijuoksu ja pitkät lenkit.
Artkkelikuva: Pixabay
