Juoksukirjoja

Olen lukenut viisi kirjaa, jotka ovat juoksijan kirjoittamia. Lähinnä he ovat kertoneet omasta juoksuharrastuksestaan. Yhden kirjan ostin, koska sain sen niin halvalla. Toisen ostin, kun kaipasin jotain kuunneltavaa lenkeilleni. Kolmannen ostin, koska sitä suositeltiin minulla. Ja sitten on pari kirjaa, jotka tilasin netistä. Laitetaan ne nyt paremmuusjärjestykseen tässä samalla.

Juoksijan sielu

Tarja Virolaisen kirja “Juoksijan sielu” ostin äänikirjana. Tätä kirjaa kuuntelin juoksulenkeillä ja autossa. Kirjan lukija oli nappivalinta. Jotenkin välittyi sellainen fiilis kuin lukija olisi ollut se, joka kertoo kokemuksistaan. Kirjan lukemisen tai siis kuuntelemisen myötä tuli samalla paljon tietoutta maailman maratonkilpailuista. Kirja päätyi ykköspaikalle paljolti sen vuoksi, että kuuntelin se. Listan kakkosena oleva kirja on hyllyssäni. Siihen palaan aina välillä, koska siinä on useampi kuin yksi taso. Mutta “Juoksijan sielu” kertakuuntelulla paikalle nro 1.

Miksi juoksen

Karo Hämäläisen kirja “Miksi juoksen” kannattaa lukea. Kirjassa on kaikkea. Hämäläinen tuntee juoksun merkityksen jalkapallossa ja ymmärtää kuinka hieno pelaaja on Philipp Lahm. Välillä hän pohtii juoksemisen filosofiaa ja toteaa “Ei juoksu tarvitse filosofiaa, koska se on sitä itse.” Ja mikä parasta, Hämäläinen pohtii myös, että mitä orgioiden jälkeen? Mitä sitten, kun kaikki on koettu? Hämäläinen ratkaisee senkin ongelman. Vaikka hämäläinen ei ole kirjoittanut mitään juoksuopasta, on kirjassa vinkkejä. Ainakin se, että älä kokeile jotakin juttua eka kertaa maratonissa.

Juoksijan sydän

Markus Torgelbyn kirja “Juoksijan sydän” tarttui mukaani jostakin alelaarista. Kirjassa on kaksi mielenkiintoista tarinaa. Eka tarina käsittelee sitä, kun hän asuu neljä vuotta metsässä. Toinen mielenkiintoinen tarina on se, että hän matkustaa Tansaniaan harjoittelemaan.

Smartare löpning

Petra Månströmin kirja “Smartare löpning” oli pettymys. Petra innostui juoksemisesta ja koittaa innostaa muita. Kirjassa on peräti sata vinkkiä juoksemiseen, mutta en sieltä paljoa saanut irti. Tai no Immodiumia voi kokeilla, jos epäilee vatsansa toimivan kesken kisan. Ja voihan sen lenkin lopettaa ennen kotiovea eli kävelee rauhassa kotiin esim. viimeisen kilometrin.

Mistä puhun kun puhun juoksemisesta

Haruki Murakamin kirjaa “Mistä puhun kun puhun juoksemisesta” on moni kehunut. Minulle se ei kolahtanut lainkaan. Yksi syy voi olla, että luin sen Pocket Book Touch 4:n näytöltä. Ja jos kirja käsittelee juoksemista niin miksi sinne pitää sotkea kirjoittaminen ja triathlon?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Leave a comment