Digitaalisuus muuttaa sitä, miten asiat ovat. Samaan aikaan se myös säilyttää ja vahvistaa sitä, miten asiat ovat. Siksi se on ilmiönä hyvin paradoksaalinen.
Digitaalisuuden muutokset näkyvät rajusti musiikin puolella. Muistan kuinka joku totesi 20 vuotta sitten jossakin seminaarissa “kyllä CD-levyt tulevat säilymään, koska ihmiset haluavat omistaa jotakin.” Silloin oli vallalla ajatus, jonka mukaan musiikkia ostetaan fyysisenä tuotteena eli ostat CD-levyn. Vähitellen jakelukanavat kehittyivät ja CD-levyjä sai tilattua netin kautta.
Nykyisin tilanne on toinen, koska enää ei osteta tuotetta vaan palvelu. Tästä hyvä esimerkki on Spotify, joka myy musiikkia palveluna. Sen sijaan, että ostaisit yhden levyn kuukaudessa, voit samaan hintaan tilata kaiken musiikin kuunneltavaksi kuukauden ajaksi. Palvelu tuo mukanaan lukuisia etuja kuten mm. sen, että musiikki on aina siellä missä sinäkin. CD-levy on kotona tai autossa, mutta palveluna Spotify kulkee aina mukanasi. Lisäksi sillä voi tallentaa mieleiset soittolistat erilaisia tapahtumia varten. Lisäksi se osaa luoda radiokanavia. Minulle tuntuu sopivan radiokanava, jonka loin valitsemalla lähtökohdaksi Juice Leskisen. Tätä kirjoittaessani taustalla soi Eppu Normaali, koska luomani radiokanava osasi yhdistää fiksusti erilaiset musiikit just minulle.
Kuitenkaan mikään ei muutu
Toisaalta, vaikka digitaalisuus jyrää, jokin ei muutu. Vinyylilevyjen osalta se näkyy siten, että jotkut alkuperäispainokset ovat satojen eurojen arvoisia. Digitaalinen maailma ei lainkaan tunne sellaista käsitettä kuin alkuperäispainos, siksi digitaalinen musiikki on periaatteessa aina samanhintaista. Lisäksi jopa tavallisille vinyylilevyille on kysyntää. Homman juju on siinä, että vinyyleihin liittyy keräilyaspekti. Musiikin kuuntelu on harrastamista, kun ostetaan fyysinen levy, jota kuunnellaan levysoittimella. Harrastamiseen liittyy tietynlainen hitaus ja keskittyminen. Striimauspalveluiden kautta kuunneltu musiikki on kuluttamista. Niiden kautta musiikkia voi kuunnella lenkillä, autossa, junassa tai ihan missä vaan. Harrastaja keskittyy levyn ostotapahtumaan. Parhaimmassa tapauksessa hän hypistelee levyä ja harkitsee tarkkaan ostopäätöstä. Myös kuunteluun liittyy myös omat rituaalinsa.
Kuitenkaan mikään ei muuttunut
Muuttiko digitaalisuus sittenkään mitään. Ennen ostit koko levyn ja maksoit kertakorvauksen. Maksoit levyn, vaikka kuuntelit sitä ehkä kerran. Nykyään maksat könttäsumman joka kuukausi, vaikka et kuuntelisi yhtään kappaletta. Näin digiaikakaudella olisi loogisempaa maksaa vain kuuntelusta.
