Covid-19 jyllää – kisoja siirretään

Olin kesällä menossa Mikkeliin juoksemaan puolimaratonin. Ensin tapahtumaa siirrettiin koronan vuoksi syksymmälle ja lopulta tapahtuma siirtyi vuodelle 2021. En antanut tapahtuman haitata, koska päätavoitehan oli MRM45 km. Loppuvuodeksi kaavailin Itsenäisyysmaratonia Kuopioon. Olinhan juossut siellä 2019 peräti 10 km. Ajatus oli, että nyt jo hieman harjoitelleena olisi kiva juosta kokonainen maraton. Lisäksi reitti on kiva, koska ei pahoja mäkiä ja mukavasti on erilaista maisemaa. Ja tietty sekin vaikuttaa, että paikka ja reitti ovat tuttuja. Mutta niin se vaan peruuntui myös Itsenäisyysmaraton covid-19 viruksen vuoksi.

Tapahtumat siirtyivät – tavoite pysyi

Itsenäisyysmaraton siirtyi. Se olisi ollut elämäni ensimmäinen maraton. Sain kuitenkin kavereilta apuja. Juoksin valmistautumisvaiheessa puolimaratonin. Timo oli mukana ensimmäisellä osuudella ja Sami kanssa juostiin loppuun saakka. Mukava oli juosta kavereiden kanssa ja minulla oli selkeä vauhti jota tavoitella. Aikaa kaikkine taukoineen kului

Itsenäisyyspäivänä polkujuoksua 45 km

Itsenäisyyspäivän maraton vaihtui kotiseudulla juostavaan polkujuoksuun 45 km eli MRM45. Aamulla oli lähtö kello 8 ja silloin oli pimeää. Mutta eipä hätä minulla oli otsalamppu samoin Timolla ja Samilla. Eihän tästä olisikaan mitään tullut ilman kavereita, jotka järjestivät huollot ja seurailivat minun vauhtia. Hyvin homma lähtikin liikkeelle, koska isot ylämäet käveltiin. Suotta sitä kuluttaa itseään alkumatkalla. Tulimme ensimmäiselle taukopaikalle, joka oli 9 km kohdalla. Timo vei sinne eväät jo aamuvarhaisella ja mikäs sen mukavampaa kuin kaivaa eväät maitolaiturista. Tai no Timo ne kaivoi, koska hän on kovakuntoisin. Nautin suolakurkkuja tai siis chilisuolakurkkuja, koska halusin välttää kramppeja.

Sitten alkoi tosi paha pätkä kohti 22 km huoltoa. Matka oli aluksi helppo, mutta Pitkäjärven kallioita mentäisiin ylös ja alas ja se järvi on nimensä mukainen eli pitkä. Täällä tapasimme myös hirvikoiran joka vaikutti eksyneen.

Tulihan se 22 km huolto sieltä viimeinen. Tässä huollossa pieni Coca-Cola ja chipsiä. Sami lopetti siihen ja Timon kanssa matka jatkui. Matkuslammen laavulla on sauna ja joku mies siellä oli just menossa saunaan, Huikkasimme ”hyvää itsenäisyyspäivää” ja hän vastasi tervehdykseemme. Oli näköjään pyörällä liikenteessä ja varustuksesta päätellen useamman päivän reissu.

Pitkäjärven toinen puoli on todella paha eli siellä on suppaa aina vaan ja niitä mennään ylös ja alas. Täällä vauhti tippui, mutta ilman kramppeja mentiin. Timo kovakuntoisena seuraili minun vauhtiani ja se oli hyvä. Etenimme minulle sopivaa tahtia ja en tuntenut kramppeja. Yksi pyöräilijä tuli vastaan ja moikkasimme ja kohta hän palasi takas samaa reittiä ja ohitti meidät. Annoimme reilusti tilaa molemmilla kerroilla. Pikitien kohdalla ennen rautatien ylitystä tuumimme, että onpa hiljaista. Ei ole autoja, vaikka tie on. Ja just siinä rautatien kohdalla mummo tuli sauvakävellen vastaan, tervehdimme häntä.

On ylitetty rautatie ja oltu pikitiellä ja se Pitkäjärvi vaan jatkuu. Mutta ilman kramppeja menin, joten mikäs oli juostessa. Hitaasti eteenpäin. Viimein Pitkäjärvi oli ohi ja alkoi matka kotia kohti. Helpottihan se. Matkaa oli 36 km huoltoon vielä hieman, mutta niin sinne saavuimme. Nyt otin Colaa, vihreän kuulan ja tankkasin urheilusuomaa 0,5 litraa juomarepun juomapulloon.

Taukopaikalla kuului ihmeellistä ääntä. Timo tunnisti, että korppihan se ja pian lintu tuli näkyviin. Ilmeisesti se sanoi, että alkakaas lähteä. No mehän jatkoimme matkaa. Viimein tuli kyltti 3 km maaliin – ei vieläkään kramppia. Ei siinä muuta kuin maaliin sit vaan.

Reissulla kului urheilujuomaa 2,5 litraa. Kaksi pientä Coca-Cola tölkkiä ja Geeliä 450 grammaa. Yksi vihreä kuula. Vähän chipsiä ja noin 12 chilisuolakurkkuviipaletta. Aikaa kului 7:19:18 ja mun kellon mukaan matka olikin 47 km.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Leave a comment