Sattuipa yksi päivä olemaan aikaa ja menin kirjastoon ja luin kirjan “Arkiähky taudikuvaa & ajankuvaa”, jonka kirjoittajana Jussi Koski. Kirjan teema on mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Jo sivulla 17 tulee asiaa: “Pitäisikö arjen kehittää vai kuolettaa vahvoja puoliamme? ” Havaintojeni mukaan, jotka tietenkin ovat subjektiivisia, nykyaikana korostetaan joitakin piirteitä ja toisia kitketään pois. Johtamiseen sopii hyvin öykkäröinti ja ADHD. Tai ainakin jossain kirjoituksessa mainittiin johtajilla usein olevan ADHD. Pois kitkettäviä piirteitä ovat ujous, arkuus tai Aspergerin syndrooma eli AS. Tosin nykyään on niin monta syndroomaa, että jokaisella on kohta jokin syndrooma. Lähinnä itseäni nyppii, että joku syndrooma on toista parempi eli toivottu ominaisuus ja toinen taas on epätoivottu huono ominaisuus, joka on kitkettävä pois.
Koski ei jää pohtimaan erilaisuutta vaan paahtaa eteenpäin ja heittelee “kuluttaa pääomaa vai oppia uutta?” tai “hidas ja hiljainen seurustelu” kunnes viimein löytää maalin:
“Tärkeät asiat ja arvot jäävät jäsentymättä, olennaisuudet oivaltamatta. Mennään muiden peesissä oletusasetusten mukaan. Ja oletusasetuksethan on operationalisoitu kiireeksi, hössötykseksi, kvartaalikapitalismiksi [..] pintaoppimiseksi ja yleisemminkin pinnan palvonnaksi. ” (s. 19)
Koski ei taaskaan perustele väitettään tai osumaansa vaan jatkaa fraaseilla: “arki pilaa tunnelman”, “kun käyttöjärjestelmä kaatuu jäävät varsinaiset työt tekemättä” tai ” Turn off Tv turn on life.”
Hölmöläisten johtamisakatemia
Sivulla 82 Koski viittaa Maslowiin ja kysyy, että mitä mieltä olla kaverista, jonka työkalupakissa on vain vasara. Se vasara voisi olla vaikka muutosmania tai ajatusmalli, jonka mukaan mikä tahansa kriisi tai kehitystilanne ratkeaa lisäämällä muutosta siis vähentämällä pysyvyyttä. Rutiinit nollataan, minkä seurauksena työteho notkahtaa. Lisäksi muutosmaanikko innostuu varmuuden vuoksi kaikesta eli on eräänlainen hyppyheikki. Koski ennustaakin luultavasti oikein, että pysyvyys on tulevaisuudessa liikkeenjohdon megatrendi. Muutoin voi käydä huonosti: “työtä kehitetään meillä niin paljon, että se jää kokonaan tekemättä” (s. 87).
Hölmöläisten johtamisakatemiasta Koski siirtyy nopeasti kokouksiin ja palavereihin ja ainakin yksi hyvä sitaatti pitää poimia: “Lisäksi kaikkein idiooteimmat idiootit valjastavat kokouksen kuin kokouksen sosiaalisen pörhistelyn, kukkoilun ja itsekorostuksen välineeksi.” (s. 92) Homman juju on, että pitää kuulostaa fiksulta niin pääsee töihin ja saa vaikutusvaltaa. Mutta kuinka on edes mahdollista, että kaikki ovat samaan aikaan kiinnostuneita samoista asioista?
Loppuun vielä sitaatti: “Useat ihmiset kuolisivat mieluummin kuin ajattelisivat ja niin he tekevätkin” Russel, joka myös kirjasta poimittua. Loppuun saakka en kirjaa jaksanut, koska tuli ähky.