5.10.2015 kello 20:50 se tapahtui. Kiihdytys, pallo sivulle, suunnanmuutos ja kohta olisi tilaa. Ihmettelin, että kuka potkaisi pohkeeseen. Lensin komeasti lattiaan. Futsaltreenit olivat osaltani siinä ja minut ohjattiin sivuun jääpussin kera. Ajattelin mielessäni, että onneksi ei akillesjänne, koska nilkka tottelee eli taipuu molempiin suuntiin. Autolla kotiin ja kotiovella tajusin, etten voi seistä varpaillani eli sittenkin akillesjänne. Hoitona KKK ja myöhemmin tunnustelin jalkaa. Ei missään monttua eli hyvä homma.
Selailin koneella nettiä, kun etsin tietoa akillesjännevammoista. Samalla tunnustelin akillesjännettä alempaa ja ihan lähellä kantapäätä oli monttu eli selvä homma. Valmistelin vielä myöhään yötä kurssiani ja mietin kuinka toimia eli opettaa vai liikkuminen lopettaa.
Aamulla oli sitten päätösten aika huonosti nukutun yön jälkeen. Kurssi päätettiin yhteistuumin perua eli pääsin suunnittelemaan jalan varalle jotakin. Lähi-Tapiolan Terveyshelppiin soitin heti sen avauduttua kello 7. Mutta siellä olikin ongelma eli tiedot löytyivät kyllä, mutta sairaskuluvakuutuksen osalta ei löytynytkään tietoja. Sain numeron, josta asiaa voisin selvittää, mutta siellä ei vastattu vielä kello kahdeksalta. Pohdin mitä yksityisellä puolella maksaa ja maksaisinko itse, koska akillesjännettä vakuutusyhtiöt eivät korvaa. Toisaalta minullahan oli sairaskuluvakuutus eikä tapaturmavakuutus, mutta vieläkin pohdin kurssin aloitusta, jos sittenkin.
Sitten ajattelin paikallista terveyskeskusta. Kävin jo siellä, mutta se aukeaa vasta kello 8. No menin uudestaan kello 8 ja vanhuksia oli jonoksi asti. Seuraava liike oli soitto työterveyteen ja sieltä aika kello 9:20 Mikkeliin. Ja sitten varmistettiin kurssin peruuntuminen ja hyvä niin, koska aikaa tulisi kulumaan.
Työterveyslääkäri diagnostisoi aikataulun mukaisesti ja lähetti minut lähetteellä klo 9:30 Mikkelin keskussairaalaan. Siellä ilmoittautuminen ajallaan, mutta sitten kesti. Varma tieto vammasta tuli ultrakuvauksessa kellon ollessa 14:35. Poikkihan se, mutta nätisti ja näkyihän siellä vanhaa vammaakin, jota ilmeisesti radiologi esitteli opiskelijoille.
Sitten kului taas aikaa ja siinä kello 16 valitsin leikkauksen ja konservatiivisen hoidon välillä. Päädyin konservatiiviseen, koska automatkalla haastattelin velipoikaa. Hänen kohdalla konservatiivinen hoito toimi loistavasti. Tosin ihan aamulla minulle oli myös suositeltu myös leikkaushoitoa fysioterapeutin toimesta. Pohdin leikkaushoidon riskejä, joista suurin on tulehdusriski ja jänteen tulehdus on aina paha juttu. Toisaalta konservatiivisen hoidon huono puoli on, että akillesjänne voi katketa uudelleen. Tosin myöhemmin selailin ruotsinkielisiä keskusteluja aiheesta ja siellä oli maininta, että konservatiivinen hoito toimii, jos akillesjänne mobilisoidaan oikein. Ja leikkauksista 30 % aiheuttaa komplikaatioita. Ja sitten löysin vielä tieteellistä tietoa på svenska, jossa molemmilla menetelmillä tulos sama. Kannattaa lukea.
Kotona sitten klo 17:30 vaimon toimiessa kuskina. Ja seuraava päivä on ollut totuttelua eli kyynärsauvojen kanssa en jaksa pitkiä matkoja. Kylillä kävin ja hyvin menee ensimmäiset 50 metriä, mutta sitten väsyvät ranteet ja oikean jalan lonkka.
Niin ja kuntoutuksen aloitin heti tänään. Tosin yllättävän raskasta hommaa. Tosin lattialta pääsen ylös yhdellä jalalla tosi näppärästi. Ja hoidon osalta mietityttää kipsaus 4 viikkoa. Velipojalla jalka oli kipsissä vain kaksi viikkoa. Jalan varhainen mobilisaatio olisi tarpeen.
