Vapaa-ajan hankalia asioita
Vapaa-aika on harrastamista varten. Ja kivahan se on harrastaa vaikka jääkiekkoa ja jalkapalloa. Toisaalta molemmissa lajeissa joutuu maksamaan lisenssin, jos aikoo osallistua sarjatoimintaan. Palloliitto nyhtää jokaiselta harrastelijalta rahaa, eikä tarkoa vastineeksi yhtään mitään. Joskus kysyin palloliitolta, että mitä saan, kun maksan 40 ekua. Vastaus oli, että saan pelata. Tosin ei se riitä, koska on maksettava myös tuomarit ja matkat ja varusteetkin maksaa samoin kuin vakuutus. Kait palloliitto sitten käyttää harrastajien rahat organisaationsa paisuttamiseen – eikä Niinistö taatusti sitä trendiä katkaise. Tai ehkä rahat menevät Baxterin palkkaan, en tiedä – ei minulle ainakaan nillä mitään hankita.
Jääkiekkoliitolta kysyin viime vuonna samaa asiaa, koska maksoin sinne muistaakseni 25 ekua. Ei ollut pakko ottaa lehteä, joten lisenssi oli halvempi. Jääkiekkoliitosta ei koskaan vastattu, ehkä heillä oli kiire järkätä maajoukkueen pelaajille juhlia tai sitten etsivät maajoukkueelle uutta valmentajaa, joka samalla voisi valmentaa jotain SM-liigajoukkuetta.
Harrastaja maksaa aina varusteista ja vuoroista ja päälle vielä käsittämättömät lisenssimaksut. Mihin menevät sitten kuntien ja yritysten mainosmarkat – tietenkin huippu-urheiluun eli huippu-urheilija syö minunkin ruokapöydässäni.
Did you enjoy this post? Why not leave a comment below and continue the conversation, or subscribe to my feed and get articles like this delivered automatically to your feed reader.
Comments
No comments yet.
Leave a comment