Tekniikka pettää
Niinhän siinä taas kävi, että tekniikka petti. Siirtelin omia materiaalejani kansiosta toiseen ja hups. Oppimisympäristö hävitti osan dokumenteista, eikä niitä saa ikinä takaisin. Jostain nerokkaasta syystä oppimisympäristössä ei ole minkäänlaista varmuuskopiota. Kun yritin toistaa tilannetta niin eihän se tietysti onnistunut – se vaan sattui mun kohdalle.
Mutta Paul Virilio puhuu onnettomuudesta tyyppiä “never-seen-before accident”. Minun onnetommuus ei ollut edes paikallinen vaan henkilökohtainen ja siksi ainakin työyhteisönmittakaavassa mitätön – ”itte hölmöilit”. Muutenkin katastrofit ovat paikallisia. Tekniikan kehittyessä voimme kohdata myös maailmanlaajuisen onnettomuuden. Jotain sellaista mitä suunniteltiin Henning Mankelin kirjassa Palomuuri. Silloin ei olisi enää kyse siitä, että yksittäinen laiva ajaa karille, vaan se koskisi meitä kaikkia.
Olisiko sellainen katastrofi sitten mahdollinen, josta Virilio kirjoittaa? Vastaukseni on kyllä, koska tekniikka pettää aina. Toisaalta ehkä se suurin onnettomuus on tapahtunut siinä vaiheessa, kun virtuaalisesta maailmasta yritetään tehdä jotakin enemmän kuin tavallisesta maailmasta. Tai no vielä pahempaa on, jos mainosmies mainostaa moista trendiä ja saa vielä ihmisiä innostumaan. Tai kuten Virilio sanoo, nopea hallitsee. Demokratia ja dialogi vaativat aikaa – nykyään aikaa ei ole, eikä siksi ole missään demokratiakaan tai dialogiakaan. Tai ehkä jossain, mutta siellä vallitsee varmaan SLOW.
Did you enjoy this post? Why not leave a comment below and continue the conversation, or subscribe to my feed and get articles like this delivered automatically to your feed reader.
Varmuuskopiointi on kyllä yleensä sellainen asia joka pitäisi tehdä, mutta jostain syystä usein jää tekemättä :) Vaikka monesti ongelmat ja virheet ovat inhimillisiä, niin toisinaan se löytyy tekniikasta. Ei pitäisi luottaa liikaa.
IT- ja mediauutiset kootusti:
http://kookas.fi/news/76