Sosiaaliset verkostopalvelut halventavat ihmistä
Siinäpä otsikko, joka kertoo kaiken. Kerrottakoon heti alkuun, että en keksinyt sitä itse. Törmäsin muutamille sivuille, joissa kerrotaan kuinka sosiaaliset verkostopalvelut saastuttavat meidän käsityksemme inhimillisestä ystävyydestä ja yhteisöstä.
Sosiaaliset verkostot, joita web 2.0 meille tyrkyttää, vaativat meidän raportoivan jokaisen tuttavuuden. Toisaalta tuttavuutta ei voi kuvata muuten kuin hyvin karkeasti. Todellisten ihmissuhteiden monimutkaisuus ja sotkuisuus vesittyy ja siitä häviää kaikki nyanssit. Mitä sitten tehdä heille, jotka pyörivät moisissa verkostoissa? Pitääkö olla heille mieliksi ja lähteä mukaan, vai jäädäkö ulkopuolelle? Tietenkin kannattaa jäädä ulkopuolelle.
Mitä hittoa, pitääkö mennä ajassa taaksepäin ja vastustaa kehitystä? No ei suinkaan sillä jotakuinkin näin kirjoittaa Adam Greenfield, joka on tulevaisuuden tutkija (epäilyttävä meriitti tosin), kirjailija sekä Nokian ”head of design direction”.
Greenfield toteaa, että ihmissuhteet ovat orgaanisia. Ne ovat monimutkaisia ja muuttuvat koko ajan. Niihin sisältyy paljon jännitteitä ja vastakkainasetteluja. Erilaiset sosiaalisen median ohjelmat eivät tavoita todellisista ihmissuhteista juuri mitään. Lisäksi tilannetta pitäisi koko ajan päivittää. Ohjelma ei kykenee juuri muuhun kuin siihen, että käyttäjä laittaa ruksin ruutuun ystävä tai ruksi ruutuun ei toivottu henkilö.
Oikeassa elämässä sinulla on läheisiä ystäviä, mutta et usko heillekään samanlaisia tehtäviä tai salaisuuksia. Lisäksi suhde ystävään muuttuu, ajattele vaikka omia ystäviä ajanjaksolla puoli vuotta. Onko jonkun arvostus noussut, onko jonkun arvostus laskenut? Mistä ylipäänsä ystävyys kerää voimansa? Onko kyse vain nostalgiasta ja lojaalisuudesta? Tunnet vetoa johonkin henkilöön, mutta henkilökemia ei toimi. Tai välität henkilöstä, jonka kanssa sinulla ei ole mitään yhteistä.
Adam Greenfield toteaa, että sosiaaliset verkostosovellukset pakottavat meidät laittamaan kaikki tuttavuutemme yhden muotin mukaisesti. Ohjelmat olettavat, että suhteet ovat staattisia ja että niitä voidaan kuvailla muutamin sanoin tai vaihtoehdoin.
Greenfieldin kokemusten mukaan ihmisten välinen vuorovaikutus vaatii , että ”plausible deniability” toteutuu. Kyse on siitä, että jossain määrin peitämme tunteemme ja tekemiset toiselta osapuolelta vain sen vuoksi, että välitämme hänestä. Jos sitten rakennetaan järjestelmää, jossa avoimesti raportoidaan kuinka intiimisti halutaan olla yhdessä – on se järjetöntä. Mietipä itse! Kaveri pyytää sinua mukaan Facebookiin, Linkediin ….. lähdetkö mukaan. Jos et lähde, onko ystävyys pilalla, vai lähdetkö mukaan vain jottei toinen pahoittaisi mieltään. Entä kuinka tulkitset, jos itse pyydät mukaan ja toinen ei hyväksykään kutsua? Greenfieldin mukaan ennen moisia koneellisia verkostoja ei vastaavia ongelmia esiintynyt.
Loppukaneettina Greenfield sanoo, että tietotekniikka on hyvä juttu, mutta vain jos sitä sovelletaan sellaisiin toimintoihin joissa se on hyvä. Sitä ei pidä tuoda alueille, joille se aiheuttaa pelkkää tuhoa. Greenfield ei itse käytä kyseisiä verkostoja eikä myöskään kiusaa ystäviään niillä.
“I feel far too strongly about my friends and about the experiences we’ve shared, and which I cherish, to submit any of them to the idiot regime of social networking as it is currently understood.”
Did you enjoy this post? Why not leave a comment below and continue the conversation, or subscribe to my feed and get articles like this delivered automatically to your feed reader.
Comments
No comments yet.
Leave a comment