Opettajan on oltava anarkisti
Istuin vuonna 2002 Petri Salon väitöstilaisuudessa ja kirjoittelin muistiinpanoja Nokian Communicatorilla. Nyt muistiinpanot putkahtivat esiin ja hyvä niin sillä väitöskirja on parhaita koskaan kirjoitettuja kasvatustieteen väitöskirjoja. Salo sai mm ansiosta Mauritz Hallebergin palkinnon. Lisäksi harvoin tutkitaan koulua organisaationa. Mutta yhtä kaikki yksi lopputulos on, että koululle on tunnusomaista löysät suhteet. Paljon on väkeä mutta mitä yhteistä on esim historian ja matematiikan opettajalla. Vielä vähemmän on yhteistä vahtimestarilla ja äidinkielen opettajalla.
Vastaväittäjäksi Petri sai Tom Tillerin Norjasta. Alussa Petri esitteli työtään ja totesi seuraavanlaisia asioita. Ensinnäkin, jokainen joka on käynyt koulua on saanut seurata opettajan työskentelyä yhteensä kutakuinkin 10 000 tuntia. Määrä on hirmuinen verrataanpa sitä mihin tahansa ammattiin jossa on asetelmana oppipoika -mestari. Petri kuitenkin huomautti, että opettajan työssä on kuitenkin elementtejä, joista opiskelijat eivät tiedä mitään. Sellaisia elementtejä ovat mm. tuntien valmistelut, kokoukset, opetussuunnitelmatyö ja yleensä kaikki mikä tapahtuu opettajainhuoneessa. Huolestuttavaa on myös, ettei ehkä myöskään rehtori tiedä kaikkea mitä opettajat tekevät.
Salo myös kertoi, että opettajia ”rassaa” se, että resursseista päätetään jossain muualla. Mainittakoon esim. luokkakoko. Ihanne voisi olla 20 oppilasta, mutta joku päättääkin, että luokkaan on saatava mahtumaan yhteensä 32 opiskelijaa. Siinä ei pedagogiset argumentit silloin paina mitään.
Salo kertoi myös opettajien jatkuvasta kiireestä. Siksi monet palaverit menevät läskiksi, koska olisi niin kiva puhua muustakin kuin vain työstä, kollegaa kun tapaa enää niin harvoin. Lisäksi tuntuu olevan vallalla käytäntö, jonka mukaan asioista sovitaan esim. kokouksissa, mutta päätöksiä ei koskaan toteuteta. Varsinkin opiskelijoille epäedullisia päätöksiä, opettajat panevat täytäntöön hyvin nihkeästi. Kyse on organisoidusta anarkiasta. Mutta se on ihan hyvä asia, että olemassa tällainen puskuri. Muutenhan koulu poukkoilisi sinne tänne ilman mitään linjaa.
Vastaväittäjä Tiller sanoi, että Nokian mainos on hyvä: ”Nokia connecting people”. Petrihän oli väittänyt, että koululle on tunnusomaista heikot tai katkenneet yhteydet. Toisaalta koulu on aina se on nyt ja tulevaisuudessa, mutta onko Nokiaa aina?
Tiller yhtyi siihen, että opettajan tulee olla anarkisti. Muutenhan hän oli kengurupedagogiikan toteuttaja. Yleisö hämmästyi ja Tiller selitti: ydin tässä on se guru eli hypitään gurusta guruun. Suomeksi juttu olisi vielä parempi ”Ken on guru?”
Minäkin liityn samaan sakkiin eli kyllä opettajan pitää olla anarkisti. Tosin en ole opettajien puolella silloin, kun ajavat omia etujaan opiskelijoiden kautta.
Did you enjoy this post? Why not leave a comment below and continue the conversation, or subscribe to my feed and get articles like this delivered automatically to your feed reader.
Anarkisti tosiaan. Opettajilta odotetaan oman työn kehittämistä, mutta kehittämistyöstä ei mielellään makseta. Opettajan palkka perustuu edelleen opetustuntien pitämiseen. Ns. muun työn piikkiin laitetaan palaverit, suunnittelu, arviointi jne. Ja nykyisin muuta työtä on aina vaan enemmän. Muun työn puitteissa täytyisi tehdä myös kehittämistyö.