Onko verkkopedagogiikka tiede?
Kasvatustiede oli alun perin opetusoppi tai tarkemmin sanottuna se oli kasvatus- ja opetusoppi. Vuonna 1965 alettiin virallisesti puhua kasvatustieteestä. Silloinen Helsingin yliopiston professori Matti Koskenniemi perusteli nimenmuutosta sillä, että “opetusoppi”-nimitys viittasi ainoastaan yhteen kasvatustieteen osa-alueeseen. Koskenniemi perusteli nimen muuttamista myös sillä, että kasvatustieteestä oli empiirisen tutkimuksen myötä muodostunut itsenäinen tieteenala.
Samana vuonna aikuiskasvatuksen puolella kansansivistysoppi muuttui aikuiskasvatukseksi. Sillä puolen raja-aitaa ei vielä puhuttu tieteestä. Urpo Harva oli aikuiskasvatuksen professori, eikä aikuiskasvatustieteen professori. Kasvatusopin tie tieteeksi kesti yli 100 vuotta, koska Stenbäck oli valittu kasvatusopin professorin virkaan jo 1855.
Verkkopedagogiikka pyrkii tieteeksi ohituskaistaa pitkin eli tieteeksi riittävät pelkät mielipiteet ja projektit. Tosin termin kanssa on ollut vähän niin ja näin. Ainakin approbatur opintoja järjestettiin aluksi koulutusteknologiassa ja opetusteknologiassa. Tosin ehkä verkkopedagogiikka pitäisi Erno Lehtistä mukaillen nähdä pelkästään yhtenä kasvatustieteen alana, joka tutkii verkoissa tapahtuvaa opetusta. Toisaalta voihan tutkimuksen kohteena olla myös verkoissa toimimisen vaatimien taitojen opettaminen.
Toisaalta ei verkkopedagogiikka väitä olevansa tiede, se on pelkkä pedagogiikka. Tässä meneekin helposti käsitteet sekaisin. Joillekin kasvatustiede ja pedagogiikka ovat synonyymeja. Joillekin on taas kyseessä pelkkä taito opettaa tai kasvattaa. Sitten on se kolmas näkemys, joka lienee järkevin eli pedagogiikka kuvaa kasvatuksellista suuntausta kuten esim. montessoripedagogikka. Mutta sekaannusta syntyy, koska toisessa ääripäässä on tiede ja toisessa pelkkä oppi. Jotta kenttä olisi entistäkin sekavampi on huomattava, että kyllä osa verkkopedagogeista tekee täysin pätevää empiiristä tutkimusta. Vastaavasti kasvatustieteen puolella lipustaan välillä normatiivisiin neuvoihin, joiden perustana on vain “Good practices”.
Mutta jotta olisi tosi sekavaa niin huomauttaisin, että pedagogiikalla voidaan myös viitata jokaisen kasvattajan omaan kasvatusoppiin. Jokainen kasvattaja luo oman pedagogiikkansa perustuen omiin kokemuksiin ja teoreettisiin pohdintoihin. Ja kun siihen lisätään didaktisen kolmion kärjet: tavoite, sisältö ja menetelmä ja kasvattaja ottaa niihin oman suhteensa saadaankin jo aikamoinen soppa. Keskustelu aiheesta on toivottavasti vilkasta, mutta tiedettä se ole. Tosin usein keskustelukin on vain samanmielisten maksettujen puheenvuorojen sikermä.
Missä sitten minä itse. Tietenkin aikuiskasvatuksessa : )
Did you enjoy this post? Why not leave a comment below and continue the conversation, or subscribe to my feed and get articles like this delivered automatically to your feed reader.
Comments
No comments yet.
Leave a comment