Onko poissa Peter Pan?
“Onko poissa Peter Pan? Onko aika huiskuttaa?” Kaunista ja herkkää … “Katse vanhuksen on lasten kasvoilla kun käännän pään. Ei tulleet ne leikkimään.” Onneksi laulussa on myös ohje: ” Viisaan haltian on kuultu lasten korviin kuiskivan: “se tarinaa jatkaa saa, joka metsäämme puolustaa”.
Tuosta johdannosta päästään kouluun ja kouluun organisaationa. Yleensä kouluista puhutaan metaforina “koulun on kuin vankila” ja siihen se puhe jää ainakin maallikoilta. Asiantuntija puhuvat siitä kuinka oppimiskäsitykset ja aivotutkimus muuttavat koulun. Siihen päälle muutoskonsultit, jotka liimailevat etikettejä entisten pullojen päälle. Sisältö on sama, mutta etiketti on kaunis ja siinä on uusi sana. Ehkä joku huutaa apuun Ivan Illichiä – toivottavasti ei sentään.
Koulua ei meillä tutkita organisaationa ei edes instituutiona. Naapurissa eli Ruotsissa asiat ovat toisin ja esim. Bergin kirja “Skolan som organisation” avaa uutta näkökulmaa. Kyse on siitä, että koulu instituutiona on selkeästi rajattu mm laeilla ja asetuksilla. Koulua organisaationa rajoittavat vain sisäiset käytännöt. Sitten on vielä olemassa vapaata tilaa organisaation ja instituution välissä. Mutta sen sijaan, että kouluissa hyödynnetään vapaata tilaa ne alkavat eri tahojen suulla kritiosida koulua instituutiona.
Tässä vaiheessa voisi huutaa “Tule apuun Peter Senge”. Peter saapuu ja kertoo faktat eli 11 lakia, jotka säätelevät organisaatiota – kouluakin. Joku voisi sanoa “miksi meille aina näin käy, käy…”
1) Tämänpäiväiset ongelmat johtuvat meidän eilispäivän ratkaisuista. Ongelmaa ei siis välttämättä ratkaista vaan se siirtyy muualle. Usein uuden ongelman perineet työntekijät eivät ole tietoisia siitä, että ongelma on aiemmin ratkaistu.
2) Mitä kovemmin taistelet, sitä kovemmin systeemi iskee takasin. Siksi ohje työntekijälle ole nöyrä ja vaikene sillä vaiettu tieto on kultaa.
3) Se paranee juuri ennen sitä, kun suunta muuttuu huonommaksi. Lyhyellä tähtäimellä asiat saadaan aina näyttämään hyviltä.
4) Helpoin ratkaisu johtaa usein siihen, että ongelma on pian taas edessämme.
5) Lääkkeet voivat olla vaarallisempia kuin tauti.
6) Nopeampi onkin hitaampi.
7) Syy ja seuraus ovat usein ajallisesti kaukana toisistaan.
8) Pienet muutokset voivat saada aikaan suuria tuloksia. Mutta niiden tekijöiden löytäminen, joiden “vipuvaikutus” on suurin, on hyvin vaikeaa.
9) Voit säilyttää kakun tai syödä sen. Mutta et voi tehdä molempia yhtä aikaa.
10) Jos jakaa elefantin keskeltä kahtia niin lopputulos ei ole kaksi pientä elefanttia.
11) Ei ole ketään, jota syyttää.
Miksi nuo lait pätevät aina? Ainakin minulle on työelämästä tuttua, että tämänpäiväiset ongelmat johtuvat meidän eilispäivän ratkaisuista. Joku viisas tutkija sanoisi tuon pohjalta, että opettajat ovat fiksoituneet yksittäisiin tapahtumiin. On esim. ongelmaoppilaita, mutta miettiikö opettaja koskaan syitä syvemmältä? Minä taas sanoisin, että opettajille lisää valtaa, että saisivat hyödynnettyä vapaata tilaa.
Ja osataan meillä Suomessakin – kieli vaan on ruotsi. Salo, P. (2002). Skolan som mikropolitisk organisation. En studie i det som skolan är. Åbo: Åbo Akademis förlag. Miksi tuo on niin tärkeä? Väitöskirja on yksi parhaita koskaan kirjoitettuja kasvatustieteen väitöskirjoja. Lisäksi harvoin tutkitaan koulua organisaationa. Mutta yhtä kaikki, yksi lopputulos on, että koululle on tunnusomaista löysät suhteet. Paljon on väkeä mutta mitä yhteistä on esim. historian ja matematiikan opettajalla. Tai esim. koulun siivoojilla ja atk-nörteillä?
Olin paikalla väitöstilaisuudessa.
Alussa Petri esitteli työtään ja totesi seuraavanlaisia asioita. Ensinnäkin, jokainen joka on käynyt koulua on saanut seurata opettajan työskentelyä yhteensä kutakuinkin 10 000 tuntia. Määrä on hirmuinen verrataanpa sitä mihin tahansa ammattiin jossa on asetelmana oppipoika -mestari. Petri kuitenkin huomautti, että opettajan työssä on kuitenkin elementtejä, joista opiskelijat eivät tiedä mitään. Sellaisia elementtejä ovat mm. tuntien valmistelut, kokoukset, opetussuunnitelmatyö ja yleensä kaikki mikä tapahtuu opettajainhuoneessa. Huolestuttavaa on myös, ettei ehkä myöskään rehtori tiedä kaikkea mitä opettajat tekevät.
Salo myös kertoi, että opettajia “rassaa” se, että resursseista päätetään jossain muualla. Mainittakoon esim. luokkakoko. Ihanne voisi olla 20 oppilasta, mutta joku päättääkin, että luokkaan on saatava mahtumaan yhteensä 32 opiskelijaa. Siinä ei pedagogiset argumentit silloin paina mitään.
Salo kertoi myös opettajien jatkuvasta kiireestä. Siksi monet palaverit menevät läskiksi, koska olisi niin kiva puhua muustakin kuin vain työstä, kollegaa kun tapaa enää niin harvoin. Lisäksi tuntuu olevan vallalla käytäntö, jonka mukaan asioista sovitaan esim. kokouksissa, mutta päätöksiä ei koskaan toteuteta. Varsinkin opiskelijoille epäedullisia päätöksiä, opettajat panevat täytäntöön hyvin nihkeästi. Kyse on organisoidusta anarkiasta. Mutta se on ihan hyvä asia, että olemassa tällainen puskuri. Muutenhan koulu poukkoilisi sinne tänne ilman mitään linjaa.
Vastaväittäjä Tiller myös leikki ajatuksella, jonka Petri esitti. Tiller sanoi, että Nokian mainos on hyvä: “Nokia connecting people”. Petrihän oli väittänyt, että koululle on tunnusomaista heikot tai katkenneet yhteydet. Toisaalta koulu on aina se on nyt ja tulevaisuudessa, mutta onko Nokiaa aina?
Sitten näköjään minulla iski väsymys, mutta heräsin vasta kun käsiteltiin sitä miksi opettajat kuvailevat opettajainkokouksia sellaisilla metaforilla kuin: tivoli ja show? Sitten tultiin siihen, että Tiller ihmetteli miksi Petri kuvaa opettajat tiskiräteiksi. Hän oli miettinyt sitä suihkussa aamulla kello 6 väärän palohälytyksen jälkeen. Petrin vastus oli, että se oli opettajien oma kuvaus ja kuvasi sitä, että päättäjät voivat heittää opettajan sivuun kuin tiskirätin. Sitten kun taas on siivottavaa sotkua niin rätti esiin.
Näin teknologian aikana, kun kouluun tunkee jos minkälaista konsulttia ja neuvojaa niin kysyn, että kuka voimaannutta tai valtauttaa opettajat? Valitettavasti tiedän myös vastauksen – ei kukaan.
Did you enjoy this post? Why not leave a comment below and continue the conversation, or subscribe to my feed and get articles like this delivered automatically to your feed reader.
Comments
Uskon avoimuuteen ja ennen kaikkea siihen, että jokainen saa tulkita. Silti on oltava visio ja se on luotava yhdessä. Pelko ja ahdistus ovat voimavaroja, koska mikaan ei ole varmaa
Tarkemman. Luotan opettajiin ja vastustan kehitystä, jossa opettajista tehdään eunukkeja. Koulutan 3 päivän ajan tulevia opettajia – uskon heidän kykenevän ajattelemaan, mutta en halua että heiltakin viedään kyky.
Oma kokemus, on että oikein tehtynä opettaja valtautetaan. Lukuisia esimerkkejä on myös siitä, kun valta viedään ja jäljelle jää vain frankon diktatuuri
Täällä on kyllä niin avaavia kirjoituksia, että oksat pois!
Tuota Peterin toista lakia jäin miettimään (ehkä en ole vielä kokenut tarpeeksi…)
“2) Mitä kovemmin taistelet, sitä kovemmin systeemi iskee takasin. Siksi ohje työntekijälle ole nöyrä ja vaikene sillä vaiettu tieto on kultaa.”
Eikö tästä ole helposti lopputulemana joukko katkeria työntekijöitä? Ja miten avoimuus istuu tähän ohjeeseen?
“Näin teknologian aikana, kun kouluun tunkee jos minkälaista konsulttia ja neuvojaa niin kysyn, että kuka voimaannutta tai valtauttaa opettajat? Valitettavasti tiedän myös vastauksen – ei kukaan.”
Ehkäpä se voisit olla sinä, Jari.
“Opettajien valtauttaminen on haastava tehtävä – koitan ainakin yrittää ;)”
Olen ennenkin ihmetellyt ja nyt ihmettelen vielä enemmän, miksi sinun äänesi ei kuulu opetuksen kehittämistyössä opistolla. Voisit myös olla meidän opettajien puolustusasianajaja :-).
Koulujärjestelmä ei pysty vastamaan yksilöllisesti oppilaiden tarpeisiin ! Siitä seuraa sopeutumattomuutta.
Opetustapa kaikille sama ,ei vaihtoehtoja? Koulu tuottaa ei kasvata.Koulussa painopiste pitää siirtää = koulu lapsille ja jokaiselle lapselle oikeus päättää häntä koskeviin asioihin ! Miten Demokratia tänäpäivänä koulussa toteutuu?
Koulu ei vielä toimi tasapainoisesti tunteen ,tahdon ja älyn välillä.Koulut eivät “kutu luokseen”vaan työntävät luotaan. Koulupäivän ei tule olla enää suorittamista vaan elämistä.Lapsia ja nuoria pitää voida ruokkia päivittäin myös rakkaudella,kauneudella ja ilolla.Näitä koulu tarjoaa pieninä palasina siellä täällä,kun joka päivän tulisi täyttyä ilosta olla nuori,kouluopetus on tehotonta tuntimääriin nähden!
On vanhanaikaista opettaa pakolla ja pelolla! Koulu haluaa hallita nuoria kaavamaisesti ,eikä pysty toimimaan innoitusta herättäen ,ainoastaan ota tai jätä!Ihminen on kokonaisuus ;fyysinen ,emotionaalinen ja henkinen Tätä ei koululaitos ole ottanut vakavasti huomioon ! Oikea auktoriteetti syntyy tasa-arvoisuudesta ja kunnioituksesta myös lasta kohtaan .On tervettä vastustaa väärää ja sairasta vallankäyttöä-tähän suositan lukemaan-Matti Bergströmin -LAPSI VIIMEINEN ORJAMME ” Me emme voi vain enää kaataa nippelitietoa niskaan ja antaa numeroita ,kuin lihamylly jauhaisi oppilaita “kasin myllyn läpi” ja ..ole hyvä yhteiskunta siinä tuote ,Suomen koululaitokselta”. Eli koulu ei toimi lasta varten ! Rehellisesti missä on koulu LAPSIA VARTEN? Parhaiten ovat ehkä onnistuneet Steinerkoulut tässä!
Tervetuloa mukaan faceryhmään; tulevaisuuden koulu
Anja Grönstrand
Minusta myös opettajat ovat järjestelmän uhreja.Ei sellainen paikka voi toimia Lasta varten ,jossa sekä opettajat ,että lapset ovat väsyneitä.Turha syyllistää vanhempia ja nuoria ,uskon että koululaitos on erittäin luoville,älykkäille ja sitten erittäin heikoille järkyttävä paikka.Tasapäistävä laitos ja voimakasta yksilöllisyyttä ,vahvaa persoonallisuutta latistava -ei ylentävä paikka.Itse näen koulujärjestelmän kriisin johtuvan siitä kun opettajat eivät itse pysty myöntämään
tilannetta-arvovallan menetyksestä johtuen.
*Toisaalta on paradoksaalista, että ensin kasvatetaan erilaisiin arvoihin ja tapoihin ja sen jälkeen pyritään kasvamaan niistä pois. Tässä päästään jälleen kasvatukseen. Eikö jo lapsuusaikana pitäisi lapsen vapautta pyrkiä maksimoimaan, jolloin aikuisiässä ei tarvitsisi avata niin montaa lukkoa ollakseen vapaa! (M.K vapaus.net)
*https://www.jyu.fi/edu/laitokset/okl/tutkivaopettaja/ilonpedagogiikkaa
*Vaatii paljon pohtimista ja järjestelyjä, että opettajakeskeisyydestä päästään eroon. Oppilaat on perinteisesti nähty opetuksen ja kasvatuksen kohteina. Siirtyminen oppilaskeskeisyyteen vaatisi myös rakenteellisia uudistuksia. Kolmenkymmenen oppilaan luokassa oppilaskeskeisyyttä on vaikea saavuttaa. Pakko ei tue oppimi…sta. Kuitenkin harva oppilas menee kouluun vapaaehtoisesti, saati innoissaan. Viimeistään tämä into loppuu yläasteelle siirryttäessä. Vapaaehtoisuus ja sisäinen motivaatio ovat oppimiselle olennaisia asioita. Yksi syy pakottamiseen on oppilaiden ja koulun oppilaille asettamien tavoitteiden kohtaamattomuus. Oppilaat tarvitsevat kannustusta, läheisyyttä, leikkiä ja yhdessä elämästä nauttimista. Koulu puolestaan tarjoaa oppikirjoja, ahtaita huoneita, paikallaan istumista ja kilpailua. (vapaus.net)
*Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että koulullamme on myös ”pimeä puolensa”. Viimeisin UNICEFin tutkimus (17.2.07) osoitti, että lasten ja nuorten kouluviihtyvyys on pohjalukemissa; yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia mittaavissa ulottuvuuksissa tulokset ovat huonoja. Nämä tiedot ovat huolestuttavia.
*Mikä muu pedagogiikassa on oleellista kuin rakkaus?
- Pedagogiikka on sitä, että rakastaa opettamiaan asioita ja sitten rakastaa niitä ihmisiä, joille opettaa. Lisäksi tarvitaan jonkin verran opetuksen tekniikkaa. Se, että liitutaulu on muuttunut virtuaaliteknologiaksi ei ole suuri muutos. Tulevaisuuden suurimmat haasteet ovat ihmisyyden kokonaisvaltaisessa oivaltamisessa ja ihmiskohtaamisissa, siinä miten autan itseäni ja toisia oman tiensä kulkemisessa.(Simo Skinnari -Rakkauden pedagogiikka)
Suositeltavaa luettavaa voisi olla vapaus.net http://www.ilonlapset.com
Pohdituttava kirjoitus. Itse uskon että jokaisella pitää olla jokin mihin uskoa. Sitten voi itse voimaantua ja ajan myötä auttaa myös muita voimaantumaan. Muuten jaamme omaa epätoivoa ja ahdistusta, mikä yleensä vain pahentaa tilannetta eikä auta voimaantumaan ketään. Mihin Jari sinä uskot?