Muutoksen kauppiaat ja muutosfetissit
Tarkoitus oli kirjoittaa suomalaisesta koulutusfetissistä, mutta ehkä onkin kyse muutoksesta. Aina ilmaantuu joku myymään muutosta ja kuten Juice laulaa – “toinen ostaa vaan, koska toinen myy”. Tosin pelkkä muutos ei mene kaupaksi. Kauppias tarvitsee myyntivaltin, joka on yksi aliarvioitu tai unohdettu tekijää. Muutoksen kauppias vakuuttaa meille, että ellet huomioi tätä em. tekijää olet kusessa. Puhe ja sanoma on kuin raamatusta. Osalle aukeaa taivaspaikka, osa matkaa helvettiin.
Kun johto, joka nykyään on kaikkialla paisutettu, ostaa muutoksen alkaa sanelu. Asiat esitetään oppimisen näkökulmasta. Jos kieltäydyt oppimasta, valmentaudut sellaista organisaatiota varten, jota ei enää ole olemassa. Samaan aikaan esitetään useita vaatimuksia käyttää milloin mitäkin ohjelmaa ja menetelmää. Oikeasti se on VALTA, joka käskee. Muutoksen huumassa valta kuulostaa kuitenkin kehittämisen käskyltä. Ja mikäs on käskiessä, kun tietotyöntekijä ei enää käytä aivojaan. Tietotyö on pilkottu taylorismin hengessä pieniin palasiin verkostoihin ja pooleihin.
Kaikki muutoskauppiaat eivät kuitenkaan onnistu. Parhaiten onnistuvat ne, jotka viittaavat teoriapohjaan. Muutoksella on ikään kuin tieteellinen pohja. Veturiksi on hyvä saada joku akateeminen henkilö, mieluiten professori. Hätätilassa käy kotimainen tohtori ja vielä suuremassa hätätilassa kirjan kirjoittanut henkilö. Veturin tehtävänä on heimon johtaminen.
Seth Godinin mukaan ihminen kuluu johonkin heimoon eli yhteisöön. Lisäksi jokainen yhteisö tarvitsee johtajan, joka näyttää yhteisölle suunnan. Johtaja voi tosin johtaa heimonsa tuhoon. Tuhon tietä heimon johtaja kulkee jos hän toteuttaa seuraavaa:
- ei opi virheistä
- asettaa yhteisön jäseniä toisiaan vastaan
- unohtaa, että heimolla on omaakin elämää. Heimo ei ole pelkästään johtajan jatke.
Lyhyesti sanottuna Godin puhuu siitä, että huutamisen aika on ohi. Enää ei toimi se malli, että yritetään tavoittaa kaikki ja keskeytetään heidät. Tätä mallia edustaa puhtaimmillaan televisio. Se ei kuitenkaan ole enää tehokas, vaan ärsyttää ihmisiä. Tehokkaampaa on luoda tai kehittää heimo eli yhteisö myytävän tuotteen tai palvelun ympärille. Yksi heimo on selkeästi Harley Davidson, joillakin on sellainen moottoripyörä ja toisilla taas ei. Jos joku kuuluu heimoon niin hänelle ei ole olemassa muita moottoripyöriä. Tai tietokonemaailmassa on Apple-ihmisiä, joille Apple on kaikki kaikessa. Applen kannettavat hallitsevatkin yli 90 % osuudella kalliiden kannettavien tietokoneiden markkinoita. Jollain keinoin on johtajankin erotuttava. Kokonaisuutena Applen osuus kannettavista tietokoneista on alle 10 prosenttia.
Miksi ihminen sitten liittyy heimoon, jos se tietää vain rahanmenoa? Johto haluaa erottua ja onhan se hienoa, kun voi osoittaa suuntaa. Eikä valtaa tarvitse enää käyttää, on vain kehitystä. Kaikki on vaatimusta oppia ja sopeuta ennen muita. Ja tästähän kirjoitti bestsellerin Spencer Johnson eli “Kuka vei juustoni”. Tosin Spencer ei liene sen kirjan jälkeen enää etsinyt uutta juustoa ja miksi olisi, kun vanha tuottaa rahaa.
Entä heimon jäsenet? Durkheim kirjoitti kollektiivisesta kiihkosta “Ihmisestä tuntuu, että hän on vieraiden voimien vallassa, voimien jotka vievät hänet mukanaan, joita hän ei voi hallita … hän menettää kiinnostuksensa itseensä, hän unohtaa itsensä, hän omistautuu kokonaan yhteiselle asialle”. Weber taas kirjoitti karismasta: “Karismaattinen johtaja rikkoo perinteet, vie seuraajansa ylevään seikkailuun ja saa heidät kokemaan sisäisen uudestisyntymisen.”
Did you enjoy this post? Why not leave a comment below and continue the conversation, or subscribe to my feed and get articles like this delivered automatically to your feed reader.
Comments
No comments yet.
Leave a comment