Kasvatustieteen klassikko Hollo osa 1
Kaivelin kirjahyllystäni esiin Juho Hollon ”Kasvatuksen teoria” nimisen kirjan vuodelta 1949. Tosin ensimmäisen kerran kirja julkaistiin jo 1920-luvulla – vuosi taisi olla 1927. Kirjan alku on mielenkiintoinen, koska Hollo pohtii siinä kasvatuksen teoriaa. Ihan aluksi Hän puhuu tuhotulvasta, ”Onhan […] juuri kasvatusopillisen kirjallisuuden alalla tuotanto paisunut niin valtavaksi, että on jo puhuttu suoranaisesta tuhotulvasta.” Ilmeisesti jo 1920-luvulla oli tavallista, että sanan kasvatuksen alle tungettiin milloin mitäkin, eikä silloinkaan määrä korvannut laatua. Lopulta eri suuntauksien kilpailuissa jäi hämäräksi se tärkein kysymys eli mitä kasvatus itsessään on?
Teoriasta Hollo sanoo Goethen sanoin, ”Harmaata, rakas ystävä, on aina teoria, ja viheriä on elämän kultainen puu”. Hän jatkaa, että usein on painotettu käytännön kasvatustyötä. Teoria on jäänyt taka-alalle. Hollo kuitenkin huomauttaa, että yksityisten tosiasioiden havaitseminen ja kuvaaminen ei riitä. Kasvatus ei ole vain läjä lukemattomia yksittäistapauksia. Hollo käy myös läpi käsitteen teoria etymologista taustaa. Kreikkalaisten sana theoría tarkoitti alun perin katselemista, näkemystä ja katselemisesta koituvaa iloa. Sitten Hollo hyppää jo siteeraamaan Kantia ”käsitteet ilman havaintoja ovat tyhjiä ja […]havainnot ilman käsitteitä ovat sokeita.”
Hollo kirjoitti kirjan ennen kuin oli olemassa oma itsenäinen kasvatustiede. Siksi onkin tarkasteltava erityisesti sitä kuinka Hollo kirjoittaa tieteestä ja teoriasta. Hollo puhuu sovelletusta teoriasta. Jollakin tieteenalalla on teoria, jota sovelletaan kasvatusopin piirissä. Se on ikään kuin tuontitavaraa, jonka varaan ei kasvatuksen teoriaa voi rakentaa. Usein tällaiset tuontitavaraviritykset ovat varsin keinotekoisia. Ennen se oli ymmärrettävää, koska kasvatusopilla ei ollut tieteen kentässä jalansijaa. Siksi esim. yliopistostatuksen saaneet tieteenalat pääsivät sanelemaan kehityksen suuntaa. Jopa talous ja taide pääsivät sanelemaan, vaikkei niillä olisi ollut tieteellistä statusta.
Mitä kasvatustieteelle kuuluu tänään? Se on tiede, tosin nykyään lähes kaikki haluavat yliopistostatuksen. Mutta edelleenkin kasvatustiede lainaa, se lainaa tosi ahkerasti muilta. Tosin mielestäni riittäisi, jos se lainasi vain sosiologialta. Lainaaminen on niin rajua, että siinä on jo unohtunut se perusasia eli mitä kasvatus on? Onko kasvatus edes mahdollista nykyään? Sekin on nykyaikaa, että kasvatuksen maailman työnnetään milloin mitäkin ratkaisua. Joidenkin mielestä tietokoneet ja internet ovat ratkaisu, vaikka niillä ei olisi kasvatuksen kanssa mitään tekemistä.
Did you enjoy this post? Why not leave a comment below and continue the conversation, or subscribe to my feed and get articles like this delivered automatically to your feed reader.
Comments
No comments yet.
Leave a comment