Julistusta tieteen tilalle
“Kasvatustieteissä yleensäkään, mutta varsinkaan didaktiikassa ei ollut huomattavissa tieteelle ominaista, tutkimustyön luonnehtimaa totuuksiin pyrkimistä. Didaktiikka oli lähinnä julistuksen luonteista, sillä oli omat valmiit totuudet, sivistyslöydön historiallisen kehityksen kertaamiseen pohjaavat normit, joita se julisti. Opettajalla ei ollut tutkimuksen eikä kehittämisen vapautta. Hänen vapautensa oli korkeintaan käsityöläisen tekniseen vapauteen verrattavissa.” (Sivu 15.)
Yllä oleva sitaatti on Aimo Lahden väitöskirjasta “Virheet opetusopillisena ongelmana” vuodelta 1949. Kuitenkin se voisi olla kirjoitettu tänään. Opettajille suorastaan tuputetaan erilaisia julistuksia ja osin opettajat itse ovat mukana julistamassa. Tutkimuksella ei niin väliä tai sitten se kelpaa ainoastaan viitteeksi, jotta julistus voi jatkua. Usein julistus kertoo kuinka huonosti koulut ja opettajat toimivat tai kuinka huono on opetussuunnitelma tai behaviorismi. Kun ruma linnunpelätin on muodostettu on oma julistus oikeutettu. Keskustelulla ei niin väliä, koska se voisi pilata totuuden. Kun opettajat saadaan vielä tarpeeksi kiireellisiksi, etteivät he ehdi hoitaa kunnolla työtään, voidaan keskittyä julistamaan pedagogiikka joka on ratkaisu.
Usein myös kasvatustieteellinen kirjallisuus on täynnä julistusta tutkimuksen sijaan. Normatiivisuus paistaa läpi ja miksi vaivautua tutkimaan, kun julistus myy ? Vapaalle sivistystyölle on tunnusomaista tietty julistus, mutta kyllä jo Castrén käytti termiä tieteenomaisuus
Did you enjoy this post? Why not leave a comment below and continue the conversation, or subscribe to my feed and get articles like this delivered automatically to your feed reader.
Comments
No comments yet.
Leave a comment