Huippujätkä vai paskajätkä?
Olen jonkin verran pohtinut määrittelyä. Lähinnä kuinka oikeutettua ja oikeudenmukaista se on. Toisaalta on kyse myös totuudesta. Määrittelijälle oma määrittely on totuus. Adam Smith määritteli ihannetilaksi “näkymättömän käden” – se oli hänelle totuus. Marx määritteli lisäarvon ja se oli hänelle totuus. Mutta Smith ja Marx ovat jo kuolleita. Eikä asiat koskaan riitele vaan ihmiset!
Eikä määrittelyssä ole mitään pahaa kunhan itse saa määritellä. Tai jos ei muuta saa määritellä niin ainakin itsensä – millainen minä olen? Tosin aina ei ole niin vaan joku muu määrittelee paikkasi. Vieläkin mietin, kun yksi kesä keskeytin loman ja lähdin kouluttamaan kesken loman päiväksi. Sanatarkkaa sitaattia joka ylemmältä taholta tuli en kehtaa laittaa vaan tiivistän sen: sooloilija ja “paskajätkä “. Sanouduin silloin irti.
Sitten vuosien kuluttua törmään tällaiseen määritelmään: “näkymätön puurtaja jolla vuorokaudessa on 30 tuntia ja kellossa muutama lisää. Tarinan mukaan toimittaa auton nopeammin katsastukseen kuin mitä kilvet sinne toimitetaan? Ei anna sen häiritä vaan tulee paikalle tarvittaessa vaikka reesiinalla, vain koska se on mahdollista. Ei koskaan ruoski, eikä moiti muita kuin itseään, todellinen joukkuepelaaja ja aikatauluihme joukkueen maalivahti Jari “Jaris” Sarja.”
Kumpi on sitten oiekassa? Ei kumpikaan. Luotan siihen miten kehitysvammainen Jere poika minut määrittelee eli ei mitenkään. Tai on siellä yksi määritelmä eli “isi”.
Did you enjoy this post? Why not leave a comment below and continue the conversation, or subscribe to my feed and get articles like this delivered automatically to your feed reader.
Erinomainen valinta, tuohon viimeiseen määritelmään kannattaakin luottaa :-). Itse olen ajatellut lisätä ansioluettelooni määritelmän, jonka esikoinen antoi 7-vuotiaana:
“Olet verraton äiti ja reipas nainen.”