Erilaisia opettajia
Opettajaksi pyritään vieläkin valitsemaan täydellisiä superihmisiä. Jossain määrin vieläkin opettaminen tuntuu olevan persoonakysymys. Lähinnä ajattelen omaa pääsykoetilannettani ja omia havaintoja koulumaailmasta. Miksi ei puhuta kvalifikaatioista eli jostain sellaisesta mitä voi oppia? Jos persoona ohjaa sitä kenet valitaan opettajaksi käy kuten Juicen laulussa “maailma tasapäistyy, kun persoonat sivuun väistyy”.
Enemmän kuin opettajatyön psykologisointia eli keskustelua siitä onko opettajalla trauma vai ei kaipaisin toivon pedagogiikkaa. Ainakin olen entistä vakuuttuneempi, että jalkapallometafora on opettajantyössä hyvä. Joukkueessa on valovoimaisia hyökkääjiä eli ekstroverttejä, yhtä lailla keskikentällä sijaitsevat joukkueen aivot ja laidalla raatavat työhevoset. pakkeina sitten introvertit, jotka murjovat vastustajia. Maalissa sitten kaikkitietävä, joka neuvoo muita – näin siksi, että maalivahti näkee parhaiten pelin kulun. Yksikään valmentaja ei ole niin tyhmä, että valitsee joukkueeseensa pelkästään pakkeja eli samanlaisia pelaajia. Opetuksen maailmassa halutaan ainakin välillä toisin ja matka on lyhyt siihen, kun halutaan jo samanlaisia oppilaita ja sitten seuraavaksi samanlaisia kansalaisia. Mihin unohtui erilaisuus?
Did you enjoy this post? Why not leave a comment below and continue the conversation, or subscribe to my feed and get articles like this delivered automatically to your feed reader.
Comments
No comments yet.
Leave a comment