Avoimuus on valitettavasti helpoin tie

Foucaultia luettuani sain käsityksen, ettei ihminen koskaan ole vapaa. Ihminen on aina tarkkailun alainen. Näin on myös verkko-opetuksessa – siellähän lasketaan jopa keskusteluviestien määrää. Hurjimmissa visioissa opiskelija paljastaa kaiken koko maailmalle.

Mutta siirretään katse toisaalle eli opettajaan – tai vielä kauemmas eli niihin, jotka päättävät opetuksesta. Ovatko opetuksesta päättävät tahot lopulta vapaita? Eivät ainakaan Thomas Ziehen mukaan (luin Uuden nuorison). Ziehe kirjoittaa siitä kuinka me usein valitsemme helpoimman tien. Yritämme sopeuttaa opetuksen nuorison mukaiseksi. Se ei kuitenkaan ole oikea tie, ei ainakaan tiedollisesti. Eikä muutenkaan. Ziehe varoittaa myös kritiikittömästä avoimesta. Avoimuutta on vaikea vastustaa, mutta on huomattava, että se on erittäin voimakas sosiaalisen kontrollin väline. Koulun ei siksi pidä edes yrittää olla intiimi. Oppimisympäristö ei ole yhtä suurta perhettä, vaikka on tärkeää kyetä toimimaan yhdessä.

Ziehe ei myöskään päästä opiskelijaa helpolla. Oppimisessa on kohdattava myös vierasta ja entuudestaan tuntematonta. Oppiminen tekee kipeää ainakin aluksi. Itsekeskeisyydestä on päästävä eroon. Ziehe puhuu ylikuumentuneesta minästä. Opiskelija kysyy kokoajan, “mitä hyötyä minulle on tästä?” Tässä systeemissä opiskelija ei huomaa, ettei hän enään ole esikoulussa. Samalla opettaja polttaa itsensä loppuun yrittämällä sitoutua aina vaan enemmän ja enemmän ja samalla näyttelijänlahjojaan hyödyntäen. Liian helposti koulu luopuu ja antaa mahdollisuuden sille, että opiskelijan identiteetti ei enään muutu. Samalla sosialisaatiota ei tapahdu eikä myöskään solidaarisuus kehity. Eikä siinä tapahdu oppimista, koska mikään ei muutu. Valitettavan usein koulu menee juuri tätä tietä – joku taisi laulaa “koskaan ei muuttua saa”, ehkä se oli Pasi Kaunisto.

Ziehen mukaan on luonnollista, että nuoret muodostavat “suoja-alueen”. He eivät innostu ja se on terveen nuoreen merkki. Koulun pitäisi voida viilentää ylikuumentunut subjektiivisuus, sen sijaan moni pedagogi tekee päinvastoin ja kuumentaa sitä lisää.

Did you enjoy this post? Why not leave a comment below and continue the conversation, or subscribe to my feed and get articles like this delivered automatically to your feed reader.

Comments

Avoimuus on ollut viime aikoina mielen päällä. Avoimuuden vaatimus tulee vastaan usealla eri rintamalla. Olen hieman varpaillani. Mitä on avoimuus? Onko se juuri tuota:
“Hurjimmissa visioissa opiskelija paljastaa kaiken koko maailmalle.”

Itse olen valikoivan avoimuuden kannalla. Olen avoin silloin, jos katson sen edistävän toivottua lopputulosta. Kaiken sanomista suoraan en kannata. Enkä myöskään halua tietää, mitä kaikkea muut minusta puhuvat tai ajattelevat.

Toisaalta tästä avoimuudesta voi tulla vähän kuin peliä. Paljastamalla itsestään jotain arkaluontoisen oloista, voi luoda vaikutelman avoimuudesta. Ja siitä huolimatta toimia kaikkea muuta kuin avoimesti.

Tämä taisi nyt mennä ohi alkuperäisen aiheen. Oli vaan tarve avautua johonkin tästä avoimuusasiasta…

Ei mennyt. Aihe on ajankohtaisempi kuin koskaan. Siinä vaiheessa kun tv:ssä alkaa olla ohjelmia, joissa ihmiset paljastavat valheenpaljastuskoneen avulla milloin mitäkin niin on syytä olla varuillaa. Se mikä on viihdettä, sen ei tarvitse olla opetuksen tie.

Leave a comment

(required)

(required)