Amatööritutkijat
Web 2.0:n yhteydessä puhutaan usein joukon viisaudesta. Kyse on siitä, että joukko ihmisiä on viisaampi kuin yksi ihminen yksinään. Puhutaan myös yhteisöllisyydestä eli ihmiset kokoontuvat yhteen esim. tuottamaan sisältöä nettiin. Paras esimerkki yhteisöllisestä tuottamisesta on Wikipedia, joka jo kilpailee tietosanakirjojen kanssa.
Alunperin ajatus joukon viisaudesta lähti liikkeelle Sir Francis Galtonista eli Darwinin sukulaisesta ja tunnetusta tilastotieteilijästä. Tarinasta on monta versiota, mutta tässä yksi niistä. Sir Galton halusi osoittaa kuinka tyhmiä ihmiset ovat. Niinpä hän meni markkinoille, jossa oli paikalla niin maanviljelijöitä kuin teurastajia ja tietenkin muuta markkinaväkeä. Hän laittoi pystyyn kilpailun, jossa ihmisten piti arvata paljonko härkä painaa ja voittajalle oli luvassa palkinto. Kukin sai osallistua, jos maksoi arvauksestaan. Galton sai haluamansa tuloksen, koska kukaan ei arvannut härän painoa täysin oikein. Toisaalta Galton hämmästyi, kun hän laski vastausten keskiarvon. Hän oletti, että keskiarvo oli päin honkia sillä ihmiset ovat mielettömän tyhmiä. Kävikin päinvastoin keskiarvo oli lähes sama kuin härän paino. Härkä painoi 544,55 kiloa ja vastausten keskiarvo oli 544,09 kiloa.
Toimittaja James Surowiecki kertoo kirjassaan “The Wisdom of Crowds” juuri tuon edellä mainitun esimerkin. Surowiecki ei tyydy pelkästään yhteen esimerkkiin vaan kehittelee oman teorian tai tarkemmin sanottuna oman mallin. Hänen mukaansa 100 m kilpailussa tulosten keskiarvo on aina huonompi kuin voittajan tulos. Mutta jos 100 ihmistä ratkaisee jonkun ongelman tai pohtii vaikka parasta sijaintia uima-altaalle tai arvaa härän painon on joukon tulos aina parempi kuin yhdenkään yksilön. Ihminen on ikään kuin ohjelmoitu olemaan kollektiivisesti viisas.
Surowiecki päätyi tarinaan Galtonista tutkiessaan sitä kuinka markkinat ja pörssit tietyissä olosuhteissa tekivät samanlaiset päätökset. Yhtä lailla esim. raveissa ihmiset osaavat ennustaa voittajan suurella todennäköisyydellä. Surowiecki huomauttaa tosin, ettei joukon viisaus toteudu. Hän asettaakin joukon viisaudelle ehtoja kuten: 1) heterogeenisuus, ihmiset eivät saa olla liian samanlaisia 2) päätökset tehdään itsenäisesti ja toisista riippumatta eli tarkoitus ei ole matkia muiden vastauksia 3) hyöty itselle eli teen parhaani jos minut palkitaan esim. oma arvaus on tärkeä, koska voin voittaa palkinnon.
Surowieckin malli ja esimerkit sopivat kuin nyrkki silmään web 2.0:n ajatusmaailmaan. Netissä on helppoa saattaa erilaisia ihmisiä yhteen. Kyse on enään vain siitä kuinka joukon viisautta hyödynnetään. Esim. R.E.M julkaisi pitkästä aikaa levyn ja ihmiset kilpailivat siitä kuka tekee heille parhaimman musavideon. Samalla yhtye sai tehokkaasti mainosta ja sitoutti faninsa bändiin entistäkin tiukemmin, koska he työskentelivät videon kimpussa tuntikausia tai ehkä jopa viikkokausia.
Tulevaisuudessa ihmiset pääsevät entistä useammin ja helpommin areenoille, jotka aiemmin olivat vain ammattilaisten hallussa. Netissä kuka tahansa voi olla toimittaja, tutkija, valokuvaaja, ohjaaja jne. Tekniikka mahdollistaa lähes kaikkien osallistumisen. Ne jotka ovat aiemmin saaneet sanella ja yksin hallita omaa tonttiaan ovat menettämässä asemaansa, sillä kuten Surowiecki sanoo joukko on viisas.
Did you enjoy this post? Why not leave a comment below and continue the conversation, or subscribe to my feed and get articles like this delivered automatically to your feed reader.
Comments
No comments yet.
Leave a comment