Paikalla oli myös opettajia, mutta kukaan ei älähtänyt. Uutta lakia sorvataan ja sen mukaan tekijänoikeus syntyisi jatkossakin tekijälle, mutta työnantajalla olisi teoksen luojan kanssa rinnakkainen käyttöoikeus. Työnantaja saisi oikeuden käyttää työ- tai virkasuhteissa luotuja teoksia korvauksetta myös työ- tai virkasuhteen päättymisen jälkeen. Ei muuta kuin tallennetaan opettajan opetus nauhalle (lähioikeudet) jolloin saadaan siihen oikeus ja lopuksi tietysti oikeus hänen tekemäänsä materiaalin. Tämähän on työnantajan unelma – potkitaan väki pellolle ja silti opetus pyörii aina vaan. Siinä selitys siihen miksi otan materiaalini pois työnantajan ulottuvilta mahdollisimman pian. Opiskelijat sitä materiaalia tarvitsevat – eikä työnantaja

Itse olen ollut vapaan oppimateriaalin kannattaja ja koittanut laittaa materiaalia avoimeen jakoon. Viime aikoina olen kuitenkin muuttunut epäilevämmäksi. Siinä vaiheessa, kun työnantaja alkaa puhua , että laitapas Jari sun materiaalit Creative Commons lisenssin alle niin syntyy epäluulo. Kun samaan aikaan lainsäätäjä suunnittelee työntekijän päänmenoksi vastaavia toimia – tai oikeastaan vielä pahempia niin vielä suurempi on epäilys. Kun omalla työpaikalla työntekijätkin alkavat kallista kahden edellä mainitun suuntaan, olen vieläkin epäilevämpi. Vastakkainasettelu työnantaja ja työntekijän välillä ei ole ohi. En luota päättäjiin eli tuollainen laki voisi mennä läpi – joku sanoisi, että valitettavasti.

Tässä yhteydessä tekisi mieleni puuttua myös talkoot ilmiöön eli vapaaehtoistyöhön. Osa tekee töitä palkatta ja osa saa työstään rahaa. Jääköön se toiseen kertaan vaikka lähes samasta asiasta on kyse.

Päivän aivot löytivät – yllätys, yllätys opetushallituksesta. Lauri Kurvonen oli vedossa niin kuin van ykkösketjun sentteri voi olla. Kiva kuulla, että joku on perustellusti eri mieltä ja esittää hyviä argumentteja. Kurvosen innoittama aloin jo miettiä kuinka ihmiset tuottavat materiaalai suurille toimijoille kuten Yle ja maakuntalehdet. Sitten Yle ja maakuntalehdet myyvät meille siitä syntyvän tuotteen. Toimittajille potkut ja silti mediamylly jauhaa. Niin ja joku käärii rahat, kun toiset maksavat siitä, että saavat tehdä töitä ilmaiseksi. Tässä vaiheessa Marx kääntyi haudassaan.

Pohjalla on tietysti Michel Foucault ja terooristiskut USA:ssa vuonna 2001. Tosin nyt ei puhuta media kovasta valvonnasta vaan pehmeästä valvonnasta. Tästä aiheesta mediatutkija Mark Andrejevic kirjoitti kirjan iSpy: Surveillance and Power in the Interactive. Pointtina on se, että tuotamme vapaaehtoisesti tietoa itsestämme. Samainen tutkija kirjoitti aiemmin tosi-TV.stä, ettei massakulutus enään vallitse vaan kuluttajista tehdään aktiivisia toimijoita. Kuluttajan on saatava räätälöityä tuote itselleen. Vapaus on sitä, että kertoo salaisuuksia televisiossa ja toisaalla henkilöön samaistutaan ja hänet äänestetään jatkoon tai sitten ei.

Digitaalisessa maailmassa alistumme sille, että meidän toimia kartoitetaan. Siksi Google osaa tarjota meille “oikeat” mainokset yhtä lailla kuin netissä oleva kirjakauppa osaa suositella juuri minulle sopivia kirjoja. Kännykkä voidaan jäljittää varsin helposti ja on ehkä jopa tarpeellinen, jotta vanhemmat tietävät missä heidän lapsensa ovat – kyllä sellaisia palveluita löytyy. Täysin mahdollista jo nyt on kohdentaa mainontaa henkilölle paikan ja mieltymysten mukaan. Esim. lounasaikaan kännykkään tulee viesti, että tuossa 100 m päässä ravintolassa olisi sinulle mieluista ruokaa varsin edullisesti. Tällainen kehitys tuntuu mukavalta ja houkuttelevalta, mutta sen kääntöpuoli on jatkuva valvonta.

Varsinkin sosiaalinen media mainostaa vapauttaa, osallistumista ja luovuutta. Andrejevic kuitenkin huomauttaa, että osallistuminen (participation) ja vallanjako (power sharing), joita niin kovasti nyt mainostetaan, ovat muuttuneet uudessa mediassa joksikin muuksi. Tavallisten ihmisten osallistuminen tyydyttää pelkästään teollisuuden kartoitustarpeita. Siksi onkin kysyttävä, että kuka hyötyy kontrollista eli siitä työstä, jotka tavalliset ihmiset tekevät osallistumalla?

Nykyajan tekniikka mahdollistaa sellaisen kontrollin, josta Taylorin aikakaudella unelmoitiin. Voitonmaksimointi pätee edelleen, mutta nykyään keinot ovat erilaiset. Nykyaikana sekä työntekijästä että kuluttajasta kerätään maksimaalisesti informaatiota. Andrejevicin loppupäätelmä onkin, ettei interaktiivinen media juurikaan poikkea entisestä mediasta – ei ainakaan ideologisessa mielessä. Näyttääkin siltä, ettei viidennestä valtiomahdista ole tarkkailemaan muita valtiomahteja – sen sijaan se tarkkailee meitä.

Suomessa taas uutinen tähän liittyen, ettei eduskunnasta enään pääse The Pirate Bayn sivuille.

Ruotsissa taas TPB irtisanoutuu sivujen hakkeroinnista. Huhujen mukaan Ifpi:n sivut olisi hakkeroitu uuden sukupolven toimesta ja sinne olisi jätetty viesti, jossa Håkan Roswallia pyydetään lopettamaan valehtelu (Roswall edustaa levyteollisuutta). Ehkä hakkeri pääsi sivuille, koska ainakin heidän lehdistötiedote on kadonnut. Olisin tutkinut sen sisältöä.

Freiren ajatukset kuulostavat hyvälle vieläkin. Usein Internetiä ja sosiaalista mediaa mainostetaan juuri dialogin kannalta. Ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja vuorovaikutus on hyvä, samoin kuin dialogi, keskustelu ja demokratia.

Laiskasti nykyajan pedagogisia virtauksia ja yleensäkin webiä seuraavana minusta tuntuu, kuulostaa ja näyttää siltä, että webissä tapahtuu jotakin ihan muuta kuin dialogia.  Varsinkin sosiaaliselle webille tuntuu olevan tavallista, että omaan maailmankuvaan sopivat uutiset nostetaan etusivulle ja muut tiputetaan pois. Samaa mieltä olevat ihmiset kokoontuvat yhteen ja alkavat keskustella siitä kuinka hyviä heidän mielipiteet ovat ja kuinka huonoja muiden mielipiteet ovat.

Kyse ei ole siitä, että on keskityttävä rahantekoon. Kyse on siitä, että asiakkaan on saatava jotakin hyötyä eli arvoa – jotakin mitä he tarvitsevat. Erityisesti laman aikana, kun turhaa karsitaan pois on mahdollisuus lisätä sellaista tuotantoa ja myyntiä, joka tuo asiakkaalle lisäarvoa.

“Instead of focusing on trying to make more money, put your time and energy into CREATING and DELIVERING real value. Find a way to give people what they want and/or need.”

Jos vaan luot jotain uutta ei siitä ole hyötyä ellet kykyene toimittamaan sitä asiakkaille. Yhtä lailla jos vain toimitat, etkä luo mitään itse olet vain pelkkä välikäsi. Lyhyellä ajanjaksolla tämä strategia voi toimia, mutta välikätenä toimiminen ei ole mitään erikoista ja vaativaa. Kuka tahansa voi ryhtyä välikädeksi ja kilpailu kovenee. Joudut tekemään enemmän ja enemmän ja töitä ja ansiot pienenevät. Samaan ansaan lankeavat bloggaajat, jotka lainavat toisilta. Moni löytää saman reitin lähteille, joita lainata ja mielenkkiinto ja rahavirrat hupenevat.

“The most viable long-term strategy is to create AND deliver value. You can mix and match other strategies with it, but this should be your primary method of income generation. If you get good at creating and delivering value, you can basically write your own ticket and enjoy lots of abundance.”

Eli pitää sekä luoda että toimittaa, mutta ei sekään toimi, jos ei luo mitään arvokasta eli lisäarvoa.