Kun johto, joka nykyään on kaikkialla paisutettu, ostaa muutoksen alkaa sanelu. Asiat esitetään oppimisen näkökulmasta. Jos kieltäydyt oppimasta, valmentaudut sellaista organisaatiota varten, jota ei enää ole olemassa. Samaan aikaan esitetään useita vaatimuksia käyttää milloin mitäkin ohjelmaa ja menetelmää. Oikeasti se on VALTA, joka käskee. Muutoksen huumassa valta kuulostaa kuitenkin kehittämisen käskyltä. Ja mikäs on käskiessä, kun tietotyöntekijä ei enää käytä aivojaan. Tietotyö on pilkottu taylorismin hengessä pieniin palasiin verkostoihin ja pooleihin.

Kaikki muutoskauppiaat eivät kuitenkaan onnistu. Parhaiten onnistuvat ne, jotka viittaavat teoriapohjaan. Muutoksella on ikään kuin tieteellinen pohja. Veturiksi on hyvä saada joku akateeminen henkilö, mieluiten professori. Hätätilassa käy kotimainen tohtori ja vielä suuremassa hätätilassa kirjan kirjoittanut henkilö. Veturin tehtävänä on heimon johtaminen.

Seth Godinin mukaan ihminen kuluu johonkin heimoon eli yhteisöön. Lisäksi jokainen yhteisö tarvitsee johtajan, joka näyttää yhteisölle suunnan. Johtaja voi tosin johtaa heimonsa tuhoon. Tuhon tietä heimon johtaja kulkee jos hän toteuttaa seuraavaa:

1. ei opi virheistä
2. asettaa yhteisön jäseniä toisiaan vastaan
3. unohtaa, että heimolla on omaakin elämää. Heimo ei ole pelkästään johtajan jatke.

Lyhyesti sanottuna Godin puhuu siitä, että huutamisen aika on ohi. Enää ei toimi se malli, että yritetään tavoittaa kaikki ja keskeytetään heidät. Tätä mallia edustaa puhtaimmillaan televisio. Se ei kuitenkaan ole enää tehokas, vaan ärsyttää ihmisiä. Tehokkaampaa on luoda tai kehittää heimo eli yhteisö myytävän tuotteen tai palvelun ympärille. Yksi heimo on selkeästi Harley Davidson, joillakin on sellainen moottoripyörä ja toisilla taas ei. Jos joku kuuluu heimoon niin hänelle ei ole olemassa muita moottoripyöriä. Tai tietokonemaailmassa on Apple-ihmisiä, joille Apple on kaikki kaikessa. Applen kannettavat hallitsevatkin yli 90 % osuudella kalliiden kannettavien tietokoneiden markkinoita. Jollain keinoin on johtajankin erotuttava. Kokonaisuutena Applen osuus kannettavista tietokoneista on alle 10 prosenttia.

Miksi ihminen sitten liittyy heimoon, jos se tietää vain rahanmenoa? Johto haluaa erottua ja onhan se hienoa, kun voi osoittaa suuntaa. Eikä valtaa tarvitse enää käyttää,  on vain kehitystä. Kaikki on vaatimusta oppia ja sopeuta ennen muita. Ja tästähän kirjoitti bestsellerin Spencer Johnson eli “Kuka vei juustoni”. Tosin Spencer ei liene sen kirjan jälkeen enää etsinyt uutta juustoa ja miksi olisi, kun vanha tuottaa rahaa.

Entä heimon jäsenet? Durkheim kirjoitti kollektiivisesta kiihkosta “Ihmisestä tuntuu, että hän on vieraiden voimien vallassa, voimien jotka vievät hänet mukanaan, joita hän ei voi hallita … hän menettää kiinnostuksensa itseensä, hän unohtaa itsensä, hän omistautuu kokonaan yhteiselle asialle”. Weber taas kirjoitti karismasta: “Karismaattinen johtaja rikkoo perinteet, vie seuraajansa ylevään seikkailuun ja saa heidät kokemaan sisäisen uudestisyntymisen.”

Pohjalla on tietysti Michel Foucault ja terooristiskut USA:ssa vuonna 2001. Tosin nyt ei puhuta media kovasta valvonnasta vaan pehmeästä valvonnasta. Tästä aiheesta mediatutkija Mark Andrejevic kirjoitti kirjan iSpy: Surveillance and Power in the Interactive. Pointtina on se, että tuotamme vapaaehtoisesti tietoa itsestämme. Samainen tutkija kirjoitti aiemmin tosi-TV.stä, ettei massakulutus enään vallitse vaan kuluttajista tehdään aktiivisia toimijoita. Kuluttajan on saatava räätälöityä tuote itselleen. Vapaus on sitä, että kertoo salaisuuksia televisiossa ja toisaalla henkilöön samaistutaan ja hänet äänestetään jatkoon tai sitten ei.

Digitaalisessa maailmassa alistumme sille, että meidän toimia kartoitetaan. Siksi Google osaa tarjota meille “oikeat” mainokset yhtä lailla kuin netissä oleva kirjakauppa osaa suositella juuri minulle sopivia kirjoja. Kännykkä voidaan jäljittää varsin helposti ja on ehkä jopa tarpeellinen, jotta vanhemmat tietävät missä heidän lapsensa ovat – kyllä sellaisia palveluita löytyy. Täysin mahdollista jo nyt on kohdentaa mainontaa henkilölle paikan ja mieltymysten mukaan. Esim. lounasaikaan kännykkään tulee viesti, että tuossa 100 m päässä ravintolassa olisi sinulle mieluista ruokaa varsin edullisesti. Tällainen kehitys tuntuu mukavalta ja houkuttelevalta, mutta sen kääntöpuoli on jatkuva valvonta.

Varsinkin sosiaalinen media mainostaa vapauttaa, osallistumista ja luovuutta. Andrejevic kuitenkin huomauttaa, että osallistuminen (participation) ja vallanjako (power sharing), joita niin kovasti nyt mainostetaan, ovat muuttuneet uudessa mediassa joksikin muuksi. Tavallisten ihmisten osallistuminen tyydyttää pelkästään teollisuuden kartoitustarpeita. Siksi onkin kysyttävä, että kuka hyötyy kontrollista eli siitä työstä, jotka tavalliset ihmiset tekevät osallistumalla?

Nykyajan tekniikka mahdollistaa sellaisen kontrollin, josta Taylorin aikakaudella unelmoitiin. Voitonmaksimointi pätee edelleen, mutta nykyään keinot ovat erilaiset. Nykyaikana sekä työntekijästä että kuluttajasta kerätään maksimaalisesti informaatiota. Andrejevicin loppupäätelmä onkin, ettei interaktiivinen media juurikaan poikkea entisestä mediasta – ei ainakaan ideologisessa mielessä. Näyttääkin siltä, ettei viidennestä valtiomahdista ole tarkkailemaan muita valtiomahteja – sen sijaan se tarkkailee meitä.

Troll on ruotsia ja tarkoittaa peikkoa, mutta internetissä ei ole kyse peikoista vaan englanninkielisestä termistä trolling, joka tarkoittaa vetouistelua (tai siis uistelua). Laitetaan koukut veteen ja sitten vene kulkee ja odotellaan että kohta nappaa. Tai voihan heittää vieheen rannalta ja toivoa, että joku nappaa. Ja huonostihan kalalle käy jos vieheeseen iskee kiinni.

Trollaaja on aktiivinen ja hääri siellä täällä, jotta saisi jonkun jäämään koukkuun. Hän ehdottaa jotain sopimatonta ja erilaista – jopa epäsovinnaista. Hän perustaa uusia keskusteluja ja vastaa vanhoihin. Nykyään hän myös perustaa yhteisöä ja lähestyy jopa sähköpostitse. Välillä tuntuu, että kokonainen seminaari voidaan järjestää trollin ympäröimänä. Siksi neuvoni onkin, että älä kirjoita älä osallistu äläkä liity. Käytä aikasi hyödyllisemmin vaikka työhön tai opiskeluun.

Trollin avulla saa myös julkisuutta, koska myös tavallinen media tarttuu hyvin erivärisiin vieheisiin. Ja seuraajia riittää, jos ei muuten niin filosofi kommentoi.

Kyse ei ole siitä, että on keskityttävä rahantekoon. Kyse on siitä, että asiakkaan on saatava jotakin hyötyä eli arvoa – jotakin mitä he tarvitsevat. Erityisesti laman aikana, kun turhaa karsitaan pois on mahdollisuus lisätä sellaista tuotantoa ja myyntiä, joka tuo asiakkaalle lisäarvoa.

“Instead of focusing on trying to make more money, put your time and energy into CREATING and DELIVERING real value. Find a way to give people what they want and/or need.”

Jos vaan luot jotain uutta ei siitä ole hyötyä ellet kykyene toimittamaan sitä asiakkaille. Yhtä lailla jos vain toimitat, etkä luo mitään itse olet vain pelkkä välikäsi. Lyhyellä ajanjaksolla tämä strategia voi toimia, mutta välikätenä toimiminen ei ole mitään erikoista ja vaativaa. Kuka tahansa voi ryhtyä välikädeksi ja kilpailu kovenee. Joudut tekemään enemmän ja enemmän ja töitä ja ansiot pienenevät. Samaan ansaan lankeavat bloggaajat, jotka lainavat toisilta. Moni löytää saman reitin lähteille, joita lainata ja mielenkkiinto ja rahavirrat hupenevat.

“The most viable long-term strategy is to create AND deliver value. You can mix and match other strategies with it, but this should be your primary method of income generation. If you get good at creating and delivering value, you can basically write your own ticket and enjoy lots of abundance.”

Eli pitää sekä luoda että toimittaa, mutta ei sekään toimi, jos ei luo mitään arvokasta eli lisäarvoa.

Ehkä etymologia tarjoa vastauksen. Sanojen synty by Veijo Meri. Sen mukaan verbi myydä on ikivanha laina indoeurooppalaisesta kantakielen sanavartalosta mei- joka tarkoittaa vaihtamista. Muinaisintian minaoti tarkoittaa vaihtamista, mutta myös pettämistä. Jotenkin tuo vaihtaminen kuulostaa herkulliselta eli molemmat saavat jotakin. Pettäminen, no valitettavasti sellaisiakin kauppamiehiä on – tosin he eivät voi menestyä pitkään. Tai sitten pitää pettää tosi härskisti.

Markkoinoille Veijo meren kirja ei tarjoa mitään erikoista. Markkinat liippaa läheltä, mutta siellä puhutaan vaan ostamisesta. On jatkettava toiseen suuntaan. Joku selitti työnottohaastattelussa eroja siten, että markkinointi valmistaa myyntiin tulevaisuudessa. Kyse on myös yrityksen brandista. Myynti taas vastaa suoraan asiakkaan tarpeisiin ja on samalla syklin päätös.

Markkinoinnilla on viesti potentiaaliselle asiakkaalle. Joskus viesti menee perille ja joskus taas ei. Myynnissä on taas kyse suhteen luomisesta asiakkaaseen. Myyjän täytyy tuntea asiakkaan tarpeet ja hän yrittää tietenkin ratkaista asiakkaan ongelman. Ongelma syntyy ainakin silloin, kun markkinointi ryhtyy ratkaisemaan asiakkaan ongelmaa tuntematta edes asiakasta.

Mutta mitä ovat ne sosiaaliset mediat?
Sosiaaliiset uutisportaalit kuten (Digg, Reddit, Buzz)
Sosiaaliset verkostot (Facebook, Myspace, LinkedIn)
Käyttäjien luomat sisällöt (Youtube, Wikipedia, Yahoo Answers)
Blogit & blogityökalut (Wordpress, Blogger)
Mikroblogit (Twitter, Jaiku,)
Sosiaaliset kirjanmerkit (Delicious, Google Bookmarks, Yahoo MyWeb)

Mutta, mutta markkinointi ei ole sama kuin myyminen. Salesmanager ei olisi vielä tyytyväinen. Palaan siihen aiheeseen myöhemmin.

Vastakohtia tarvitaan, mutta yhtä lailla tarvitaan järjestystä kaoottiseen maailmaan ja onneksi meillä on konsultteja, jotka kaupittelevat järjestystä myytein ja muodein. He vakuuttavat meidät siitä, että kehitys on väistämätön. Lisäksi vain harva näkee mahdollisuuden – siksi kandee hypätä konsultin kelkkaan. Mukana oleminen luo turvallisuutta, mutta samalla syntyy riippuvuussuhde. Niin joskus olen ihmetellyt mihin Mäntyharjun kunta tarvitsee konsultteja. Ehkä sielläkin ollaan jo riippuvaisia siitä kuin tupakoitsija päivittäisestä tupakastaan tai kuten päivittäisestä … no joo.

Tosin kuka tahansa konsultti ei ole uskottava. Hänestä pitää tehdä guru, koska guru on uskottavampi kuin tavalliset konsultit. Guru kirjoittaa tietty kirjan, josta tulee bestseller. Kyllä siitä tulee bestseller, jos vaan muistaa menestyskirjan kaavan. Kaava menee näin 1) Korosta yhtä tekijää. Yksi aliarvioitu tai unohdettu tekijää nostetaan estradille. 2) Väistämättömyys. Jos et huomioi tätä edellä mainittua tekijää olet kusessa, koska konsultti tietää minne kehitys kulkee. 3) Sitten tarvitaan vielä sen yhden tekijän yhteys yleviin arvoihin. Ylevää arvoa ei kukaan voi kyseenalaistaa. 4) Siihen päälle vielä loistavat esimerkit. Käytännön esimerkit ovat vakuuttava todiste siitä, että homma pelaa. 5) Seuraaminen ei ole häpeä. Lukijan ei pidä potea huonoa omatuntoa, vaikka saa valmiina kaiken. 6) Se yksi tekijä on selkeä, mutta sen ympärille luodaan paljon epämääräistä. Kaikki on räätälöitävissä ja siitä takaportista konsultti pääsee ulos jos homma kusee. 7) Sitten korostetaan, että on olemassa riski epäonnistua. Kaikki eivät pääse taivaaseen. Mutta taivas aukeaa niille, jotka tekevät kaiken oikein. 8. Mutta vielä tarvitaan lisää! Vihjaukset teoriapohjaan auttavat viestin perille menoa. 9) Sit vielä kaupan päälle helppolukukuisuus niin homma on siinä, vai onko? Ei hitto! 10) Ajoitus on kaikki! Kaikki menee hukkaan, jos kirja tulee markkinoille liian aikaisin tai myöhään.

Mutta miten ne gurut sen ajoituksen osaavat ja miksi me aina menemme lankaan? Petersin ja Watersin vuoden 1982 erinomaiset yritykset olivat viisi vuotta myöhemmin vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa. Mutta hyvä konsultti kääntää senkin voitoksi. Ne jäivät paikoilleen ja siksi heillä alkoi mennä huonosti eli ei pidä jäädä tuleen makaamaan!

No jos haluat kuunnella kaljupään puhuvan niin alla on linkki. Siinä esimerkkiä miten powerpointin voisi rakentaa. Kuvia, kuvia ei tekstii. Ai saanko tästä rahaa Seth sedältä. No en, kulutan vaan aikaa  ja kuuntelen samalla Spotifystä musaa. Palaan teemoihin ajan kanssa piakkoin.

http://www.ted.com/talks/seth_godin_on_sliced_bread.html

“Sony Television lyhentää arkistoissaan olevia vanhoja puolen tunnin tai tunnin mittaisten tv-sarjojen jaksoja 3-5 minuutin pituisiksi “minisodeiksi”. Yhtiö aikoo pätkiä esimerkiksi Charlien enkelien jaksoja viiden minuutin koosteiksi, kertoo Sony Television johtaja Steve Mosko New York Timesissa. [...] Jaksojen jakelukanavaksi Sony aikoo perustaa Minisode Network-nimisen internet-palvelun.”

Trailerismin lisäksi olisi syytä puhua myös blogirazzista. Tosin blogitkin ovat jo nykyään miniblogeja. Ja onhan meillä jo miniläppärit ja Amerikassa saa minihampurilaisia. Lisäksi tutkimusten mukaan ihminen on 2.920 kertaa kärsimättömämpi kuin 1900-luvun alussa. Tästä seuraa kiire, kiire, kiire ja stressi. Syynä ei kuitenkaan ole työ vaan viihde – meillä on liian hauskaa ja haluamme, että meitä viihdytetään. Siksi on luontevaa, että minulla on telkkari auki, i-tunes, auki, skypessä juttelen pelikaverin kanssa ja mesetän huomisista jäätreenistä ja vastaan samaan aikaan yhteen tekstariin ja kahteen s-postiin. Ennen oli muotia olla multiculture, nyt on multitasking.

Vanhan koulukunnan ykkönen markkinoinnissa eli Kottler on väärässä, koska nykyään tuotteen myynti on suurimmillaan ennen kuin se tulee edes kauppoihin. Esim. iphone oli valittu jo parhaimmaksi puhelimeksi ennen kuin sitä oli myyty ainoatakaan kappaletta. Radioheadin albumista maksettiin 8 ekua enakkoon, mutta kun levy oli valmis maksoivat kuluttajat vain 5 ekua (saivat itse päättää hinnan). Metallica hiffasi saman – eli voi myydä vaikka kuinka paljon ennen kuin levy on kaupoissa. Sitten kaikki lataa sen kuiteskin ilmaiseksi. Tuotteen elinkaari alkaa siis huipulta ja loppu on sitten laskua kohti kuolemaa (ei enään myyntiä).

Iphonen markkinamies nauraa partaansa, kun ihmiset ostivat etukäteen ja sitoutuivat kytkytkauppoihin. Jälkikäteen jokainen asiakas on tyytyväinen, koska kuka nyt myöntäisi olevansa tyhmä ja ostaneensa sian säkissä. Kohta tuotteen ympärille on jo syntynyt uskonnollinen hurmosliike. Näin toimii markkinointi, koska liikemaailmassa moraali on vain kahle. Opettaja miettii toivottavasti myös etiikkaa. Vai olisiko sittenkin valehdeltava?