Julkinen opiskelu
Olen viime aikoina niin kovasti pohtinut sanaa julkinen, että on jäänyt kokonaan kirjoittamatta blogiin. Perusopetuslaki kertoo ”Tässä laissa tarkoitettu opetus on julkista. Perustellusta syystä voidaan oikeutta päästä seuraamaan opetusta rajoittaa.” Lukiolaki kertoo samaa ” Opetus on julkista. Perustellusta syystä voidaan oikeutta päästä seuraamaan opetusta rajoittaa.”
Terminä julkinen on hankala. Se mielletään helposti siten, että onkin kyse oikeuksista. Henkilöllä on oikeus tulla koulun alueelle, henkilöllä on oikeus tulla luokkaan ja opettajanhuoneeseen. Eikä oikeus ole kertaluonteinen vaan jatkuva. Ja kun ollaan paikalla niin oikeuksia kertyy lisää. Jos koulu on julkinen tila ja opettaja suorittaa julkista tehtävää, voidaan häntä myös kuvata ja videoida.
Se mikä ihmetyttää on, että laissa puhutaan opetuksen julkisuudesta eli lähinnä opettajasta ja opetussuunnitelmasta. Lain mukaan opiskelu ei olisikaan julkista, mutta miten käytännössä erottaa julkinen opetus ja ei julkinen opiskelu? Opettaja voi kaivaa takataskustaan tekijänoikeudet ja sillä tavoin hän voi säädellä omia oikeuksiaan kuten esim opetuksensa lähioikeuksia. Opiskelijalle ei tässä tunnu jäävän mitään oikeuksia. Tämä näkyy erityisesti, kun on kyse netistä. Opiskelusta tulee silloin julkista. Se ei välttämättä ole paha asia, mutta silloin se on ongelma, jos opiskelija ei saa itse päättää.
Usein opiskelija on pakotettu kirjautumaan erilaisiin paikkoihin, jotta saisi opintonsa suoritettua. Sekin on ok, jos muistetaan yksityisyyden suoja. Nykyään näyttää tosin olevan tavallista, ettei missään näy tietosuojaselostetta tai rekisteriselostetta. Opiskelusta näyttääkin tulevan iSpyn seuraava kohde.
http://www.jarisarja.fi/ispy-ja-neljas-vallan-mahti/
Raha ei kelpaa
Mikkelin kaupungille raha kelpasi hyvin eli saivat maksun korkojen kera ja sitten akoi sekoilu ulosoton kanssa. Sain rahat takaisin, jotka olin turhaan maksanut ulosottoon, koska lasku oli jo maksettu. Jostain syystä ulosotto lähetti vielä kaksi kirjettä, että rahat on ulosmitattu. Sanoivat, että kirjeet tulevat Savonlinnasta :)
No palkka oli silti koskematon eli ulosottoviranomainen oli oikeassa. Ihan vittuillessani maksoin Mikkelin kaupungille uudestaan sen 23 ekua, jota ulosoton kautta perivät ja sitä rahaa ei vieläkään ole tullut takaisin. Ilmeisesti heille raha kelpaa :)
itunesin kautta on tullut ostettua vähän kaikkea, mutta nyt se lakkasi toimasta. Ilemisesti raha ei kelpaa, joten olkoon se paska mun puolesta. Muualle raha kelpaa hyvin ja maksan sinne.
Mikkelin ulosottomies laittoi postia tänään 23.12.
Sopivasti huomenna ja joulu eikä taatusti ole asiaa hoitava mies ole paikalla. Olisin tietty selittänyt ja todistanut kuitillani, että se 24 euron hammalääkärimaksu on maksettu jo pari kuukautta sitten eli laittanut kuittia pöytään.
No ulosmittaus suoritetaan tosin vasta maanantaina kello 11 eli onhan silloin aamusta kaksi tuntia aikaa esitellä kuittia tai sitten neuvotella samanlainen diili kuin Jukureilla eli saan sen 24 ekua takas ja vielä mainoksen pipooni ja käteistä rahaa yhden kymmenesosan tuosta 24 euron summasta. Toisaalta en taida viitsiä vaivautua, viekööt tuon mun huonomman maalivahdin mailan – se makso uutena 75 ekua ja on vähän pelattu.
Paljon sontaa
Asensin Premiere Elemetsin koneelleni, sellaisen trial version. Eihän sillä voinut tehdä mitään, joten äkkiä pois koneelta. Siihen työhön käytin ohjelmaa Revo. Ja mitäs löytyikään? Peräti 6875 merkintää rekisterissä ja turhia tiedostoja ja kansioita yhteensä 36 155. Kyllä tuollainen joutikin pois ja asensin Pinnaclen – en tosin sitä vanhaa sontaversiota eli Pinnacle 10, jonka kanssa minulla oli ongelmia jo vuonna 2004.
Vähän epäilyttää myös Soneran nettiyhteys. Useamman kerran viikossa joutuu nimittäin käyttämään boksista virran pois, jotta saisi nettiyhteyden takaisin – se vaan katkeaa itsestään.
Kasvatustieteen klassikko Hollo osa 2
Osassa kaksi Hollo tarkastelee aihetta nimeltä kasvatustiede. Teksti on edelleenkin ajankohtaista, koska nykyäänkin pelkästä filosofiasta väännetään tieteellinen kasvatusoppi. Ja nythän on syytä muistaa, että professorin oppituolin nappasi ennen Holloa Albert Lilius. Toinen edusti kokeellista tutkimusta ja toinen kirjoitti kasvatuksen teoriaa. Mutta Hollo oli jälleen aikaansa edellä kasvatustieteen professorin titteli tuli myöhemmin ja kuka enää lukea Liliusta saati siteeraa häntä. No ehkä osansa oli sillä, että Hollo kirjoitti tuotantonsa suomeksi eikä koskaan ruotsiksi. Mutta jo sivulla 21 Hollo toteaa, että tutkimus rajoittuu lapseen. Suomessahan ei tässä vaiheessa puhuttu aikuiskasvatuksesta yhtään mitään.
Mutta osasi Hollo kirjoittaa myös tieteestä. Ja hyvä niin, koska nykyään kasvatuksen ja kasvatustieteen nimissä julkaistaan täyttä sontaa. Kaikenlaista tyrkytetään, koska kuten Juice laulaa ”toinen ostaa vaan koska toinen myy”. Hollo tosin sanoo sen paremmin ”Sen asiana ei ole tyrkyttää mitään uutta käyttäytymis- tai suuntautumistapaa, van pyrkiä toteamaan, mitä todellisuudessa ilmenee. Se siis ei ole mikään taito-oppi, se ei sommittele mitään määräyksiä vaan selvittelee lakeja. Se ei tähtää tulevaisuuteen vaan pysyttelee nykyisyyden ja menneisyyden piirissä”. (Hollo 24-25.) Kasvatustieteen on oltava objektiivinen eikä subjektiivinen. Sen on oltava kokemusperäinen eikä spekulatiivinen. Se on realistinen eikä idealistinen.
Kasvatustieteeksi ei kelpaa mikä tahansa mielipide tai projekti. Tosin Hollo huomauttaa: ”Syvempi perehtyminen kasvatuksen maailmaan erikoisluonteeseen saattaa tehdä ilmeiseksi, ettei sitä koskevan ajatustyön sovi noudattaa ns. puhtaasti tieteellistä suuntaa, koska niin menetelleen syrjäytyy se, mikä kasvatukselliselta kannalta on kaikkein tärkeintä. (Hollo 28) Ei eipä löydy kasvatuksen teoria eksaktista tieteestä – jos uskomme Holloa. Mieleni tekee uskoa Holloa, toisaalta kvalitatiivinen tutkimus suoltaa sontaa, jonka vuoksi hakisin kasvatuksen teoriaa nimenomaan eksaktin tieteen puolelta.
Kasvatustieteen klassikko Hollo osa 1
Kaivelin kirjahyllystäni esiin Juho Hollon ”Kasvatuksen teoria” nimisen kirjan vuodelta 1949. Tosin ensimmäisen kerran kirja julkaistiin jo 1920-luvulla – vuosi taisi olla 1927. Kirjan alku on mielenkiintoinen, koska Hollo pohtii siinä kasvatuksen teoriaa. Ihan aluksi Hän puhuu tuhotulvasta, ”Onhan […] juuri kasvatusopillisen kirjallisuuden alalla tuotanto paisunut niin valtavaksi, että on jo puhuttu suoranaisesta tuhotulvasta.” Ilmeisesti jo 1920-luvulla oli tavallista, että sanan kasvatuksen alle tungettiin milloin mitäkin, eikä silloinkaan määrä korvannut laatua. Lopulta eri suuntauksien kilpailuissa jäi hämäräksi se tärkein kysymys eli mitä kasvatus itsessään on?
Teoriasta Hollo sanoo Goethen sanoin, ”Harmaata, rakas ystävä, on aina teoria, ja viheriä on elämän kultainen puu”. Hän jatkaa, että usein on painotettu käytännön kasvatustyötä. Teoria on jäänyt taka-alalle. Hollo kuitenkin huomauttaa, että yksityisten tosiasioiden havaitseminen ja kuvaaminen ei riitä. Kasvatus ei ole vain läjä lukemattomia yksittäistapauksia. Hollo käy myös läpi käsitteen teoria etymologista taustaa. Kreikkalaisten sana theoría tarkoitti alun perin katselemista, näkemystä ja katselemisesta koituvaa iloa. Sitten Hollo hyppää jo siteeraamaan Kantia ”käsitteet ilman havaintoja ovat tyhjiä ja […]havainnot ilman käsitteitä ovat sokeita.”
Hollo kirjoitti kirjan ennen kuin oli olemassa oma itsenäinen kasvatustiede. Siksi onkin tarkasteltava erityisesti sitä kuinka Hollo kirjoittaa tieteestä ja teoriasta. Hollo puhuu sovelletusta teoriasta. Jollakin tieteenalalla on teoria, jota sovelletaan kasvatusopin piirissä. Se on ikään kuin tuontitavaraa, jonka varaan ei kasvatuksen teoriaa voi rakentaa. Usein tällaiset tuontitavaraviritykset ovat varsin keinotekoisia. Ennen se oli ymmärrettävää, koska kasvatusopilla ei ollut tieteen kentässä jalansijaa. Siksi esim. yliopistostatuksen saaneet tieteenalat pääsivät sanelemaan kehityksen suuntaa. Jopa talous ja taide pääsivät sanelemaan, vaikkei niillä olisi ollut tieteellistä statusta.
Mitä kasvatustieteelle kuuluu tänään? Se on tiede, tosin nykyään lähes kaikki haluavat yliopistostatuksen. Mutta edelleenkin kasvatustiede lainaa, se lainaa tosi ahkerasti muilta. Tosin mielestäni riittäisi, jos se lainasi vain sosiologialta. Lainaaminen on niin rajua, että siinä on jo unohtunut se perusasia eli mitä kasvatus on? Onko kasvatus edes mahdollista nykyään? Sekin on nykyaikaa, että kasvatuksen maailman työnnetään milloin mitäkin ratkaisua. Joidenkin mielestä tietokoneet ja internet ovat ratkaisu, vaikka niillä ei olisi kasvatuksen kanssa mitään tekemistä.
Vapaa-ajan hankalia asioita
Vapaa-aika on harrastamista varten. Ja kivahan se on harrastaa vaikka jääkiekkoa ja jalkapalloa. Toisaalta molemmissa lajeissa joutuu maksamaan lisenssin, jos aikoo osallistua sarjatoimintaan. Palloliitto nyhtää jokaiselta harrastelijalta rahaa, eikä tarkoa vastineeksi yhtään mitään. Joskus kysyin palloliitolta, että mitä saan, kun maksan 40 ekua. Vastaus oli, että saan pelata. Tosin ei se riitä, koska on maksettava myös tuomarit ja matkat ja varusteetkin maksaa samoin kuin vakuutus. Kait palloliitto sitten käyttää harrastajien rahat organisaationsa paisuttamiseen – eikä Niinistö taatusti sitä trendiä katkaise. Tai ehkä rahat menevät Baxterin palkkaan, en tiedä – ei minulle ainakaan nillä mitään hankita.
Jääkiekkoliitolta kysyin viime vuonna samaa asiaa, koska maksoin sinne muistaakseni 25 ekua. Ei ollut pakko ottaa lehteä, joten lisenssi oli halvempi. Jääkiekkoliitosta ei koskaan vastattu, ehkä heillä oli kiire järkätä maajoukkueen pelaajille juhlia tai sitten etsivät maajoukkueelle uutta valmentajaa, joka samalla voisi valmentaa jotain SM-liigajoukkuetta.
Harrastaja maksaa aina varusteista ja vuoroista ja päälle vielä käsittämättömät lisenssimaksut. Mihin menevät sitten kuntien ja yritysten mainosmarkat – tietenkin huippu-urheiluun eli huippu-urheilija syö minunkin ruokapöydässäni.
Töelämän hankalia asioita osa III
Eihän tässä ehdi edes kirjoittaa ikävistä asioista, vaikka jossain vaiheessa kirjoitan mukavista asioista työpaikalla. Peter Senge taisi kirjoittaa jotakin, että luonnossa on tasapaino. Tai ehkä hän ei kirjoittanut, mutta silloin hänen olisi pitänyt kirjoittaa. Organisaatiossakin on aina luonnollinen tasapaino. Organisaatio menee kohti jotakin tavoitetta ja pysyy pystyssä kuin pyöräilijä, joka ei mieti edes tasapainoilua vaan hän vaan polkee. Hyvin pysyy luonnossa tasapiano ja pyöräilijäkin sen kun vaan polkee. Sitten puuttuu asiaan johto, joka keksii jotakin uutta mullistavaa. Otetaan yksi työntekijä pois tai siirretään muulla. Kukaan ei polje pyörää ja pyörä kaatuu. Työ ei vähentynyt, koska organisaatio suorittaa edelleen vanhaa tehtävää. Pyörää on poljettava, jos mieli pysyä pystyssä. Lopputulos lienee kaikille tuttu eli seuraa ylikuormittumista, ylitöitä, väsymistä konsultteja ja lopuksi sairaslomia
Kun on saatu em tavalla aikaiseksi ongelma on vuorossa seuraava vaihe. Sen vaiheen nimi on paineen helpottaminen. Tämä tarkoittaa sitä, ettei ongelmaa ratkaista vaan sitä turrutetaan. Vähän sama kuin ottaisi alkoholia stressiin. Hetkeksi stressi vähenee, mutta seuraavalla kertaa tarvitaan enemmän alkoholia. Taustalla ongelma kasvaa kasvamistaan samalla kun kenotekoisesti turrutetaan ongelman olemassaolo.
Työelämän hankalia asioita osa II
Viime vuosina työpaikallamme on hiipinyt maaginen sana ”yhteisöllisyys”. Se hiipi sinne ennen kuin kokoomus nappasi sen vaaliteemakseen. Yhteisöllisyys on jotain kaunista jonka nimeen voidaan vannoa. Käytännössä tilanne on kuitenkin kuten Juicen biisissä ”Kun hallitsijan tapaan, hän polkee minut rapaan ja kysyy mikä on.” No sehän se on johdon tehtävä polkea alaismaiset rapaan .
Usein kuulen milloin kenenkin suusta, että nyt on tehtävä jotakin yhteisöllisyyden nimissä. No joskus teen, vaikka olisin lomalla ja vittuunnun siitä, kun johtaja sen jälkeen syyttää minua sivustakatsojaksi. Mutta Juice sen tiesi ” Kun hallitsijan tapaan, hän polkee minut rapaan ja kysyy mikä on. Kiitä, kiitä, kiitä.” Tosin niitä, jotka vannovat yhteisöllisyyden nimissä ei koskaan näy silloin, kun tehdään töitä. Jos on kyseessä talkoot niin silloin niitä ei tavoita edes puhelimitse saati Twitterillä.
Yhdessä tekeminen ja yhteisistä asioista huolta kantaminen ei ole lainkaan huono juttu. Huonoksi ja paskan happamaksi se muuttuu, kun sen avulla syyllistetään ja teetetään ylimääräistä työtä. Niin se yhteisöllisyyteen vetoava kaveri on jo hyvissä ajoin keksinyt muuta homma, kun talkoot alkavat.
Eikä se ole sen kummempaa esim. yhdistysten osalta. Kolmen yhdistyksen jäsenenä olen oppinut, että muutama tekee työt ja loput vetää lonkkaa. Tosin härskimmät vaativat rahaa kaikesta mahdollisesta.
Työelämän hankalia asioita osa I
Maaseudulla ehdin nähdä kehitystä. Navetassa maito meni putkia pitkin tankkiin. Enään ei tarvinnut kantaa lypsytonkkaa maitohuoneeseen ja siivilöidä siellä maito. Siinä oli helpotusta päivittäisin toimintoihin. Tosin haaveilin siitä, että jonain päivänä myös lanta kulkisi navetasta tunkiolle muulla tavoin kuin talikon ja korttikärryn avulla. Ja heinätyöt, ei ollut enää heinän laittoa seipäälle. Paalaus valtasi alaa. Kaikki helpottui ja samalla hävisi nostalgia. Ei enää heinälatoa, jossa runsaasti heinää ja kymmenkunta ihmistä syömässä eväitä ja kuuntelemassa pärekaton ropinaa. Taitaa Pauli Hankiniemikin laulaa nykyään ”Ei aika mennyt koskaan palaa, ei takaisin enää nuo päivät tulla voi”.
Vuonna 1996 valvoin kaksi viikkoa, jotta saisimme aikaiseksi jotakin, joka helpottaisi opettajan työtä. Nyt on kulunut yli kymmenen vuotta enkä vieläkään tajua miten internet helpottaa opettajan työtä. Ensin pidät lähiopetuksen, jonka samalla laitat verkkoon etäopetuksena ihan livenä. Koska kaikki eivät ole paikalla laitat sen vielä nauhalle. Lisäksi osa haluaakin suorittaa verkkokurssina, joten teen koko paketista verkkokurssin, jossa materiaali ja tehtävät ja nauhoitteet. Näin 45 v en jaksa enää valvoa koko yötä vaan stoppi tulee jo kello kolme yöllä – tosin joskus jopa kello 1.
Tosin olihan aikaa tuossa välissä. Silloinkin luvattiin milloin mitäkin. Kun käytät tätä ohjelmaa niin kaikki on helppoa ja kätevää. Ei kuitenkaan täydellistä ohjelmaa löytynyt vaan sellaisia puolivirityksiä. Ohjelma teki jotakin hyvin ja loput ei sitten millään. Vielä pahempaa seurasi, kun talo lähti kehittämään omia ohjelmia. Yks kaks olenkin asiakkaan ja työantajan välissä. Ei toimi ohjelma ei – koulukaverini sanoi, että heillä vastaavassa tilanteessa luvattiin asiakkaalle jotain hyvitystä. Meillä työntekijä pantiin mankelin läpi – laiska tyhmä ja saamaton laulaisi varmaan joku yhtye.